KIELEN KIEMUROITA JA PUHEEN PULPUTUSTA

Aloitan ensi viikolla syksyn ensimmäisen opintoihini liittyvän käytännönharjoitteluni yksityisen puheterapeutin matkassa. Itselläni on kokemus puheterapiasta oikeastaan vain vanhemman roolista omien lasten puheongelmien osalta. Niiden myötä olen kuitenkin kiinnostunut lasten puheen ja kielen kehityksen tukemisesta omassa työssäni varhaiskasvattajana. Tästä syystä minulle onkin kertynyt paljon materiaalia kielen kehityksen tukemiseksi päivähoidon arjessa. Orientoituakseni ensi viikolla alkavaan harjoitteluun pengoin viikonloppuna kaappejani ja kartoitin millaista materiaalia minulla on olemassa, jos voisin harjoittelussa niitä hyödyntää. Löysinkin kaapin perukoilta nämä kuvassa olevat hauskat eläinarvoituskortit, jotka olen tehnyt aikanaan aivan urani alussa. Olen päällystänyt nämä huolella ja vaivalla pehmeällä kontaktimuovilla. Olenkin näitä vuosien varrella varjellut, jotta ne pysyisivät pitkään kunnossa. Eläinkorttien malleina hyödynsin piparimuotteja. Jokaista eläintä kohden on kaksi arvoitusta, osa myös itse riimittelemiäni. Pussi on tehty aikoinaan lähihoitajan tutkinnon luovan ilmaisun tunnilla. Joten löytöni nosti hyvinkin nostalgiset tunnelmat mieleeni.

Mielenkiinnolla nyt odotan harjoittelun alkua, jotta pääsen tutustumaan lähemmin puheterapeutin toimintaan. Toivon pääseväni poimimaan hänen toiminnastaan ja esimerkistään ideoita, joita voisin hyödyntää ja soveltaa omassa työssäni. Hän käy joustavasti asiakkaidensa kouluilla, hoitopaikoilla ja kodeissa kuntouttamassa noin kahtakymmentä eri asiakasta. Hänen asiakkaansa ovat pääsääntöisesti esikoulu- ja alakouluikäisiä erityistä tukea kehityksensä tueksi tarvitsevia lapsia. Monella hänen asiakkaistaan on kehityksellisiä häiriöitä ja vammoja tai eriasteista kehitysvammaa aiheuttavia kromosomipoikkeavuuksia. Nämä taustalla olevat vammat ja mahdolliset sairaudet aiheuttavat asiakkaille eriasteisia kielen ja puheen ongelmia, joita puheterapeutti käynneillään hoitaa ja kuntouttaa.

Puheterapia onkin yleisin puheen ja kielen kehityksen ongelmien hoito- ja kuntoutusmuoto, jonka tarkoituksena on auttaa puhe- tai kielihäiriöistä lasta, nuorta tai aikuista poistamalla, lieventämällä ja ehkäisemällä puheen ja kielen häiriöitä sekä niihin liittyviä vuorovaikutuksen ongelmia. Puheterapialla hoidetaan esimerkiksi äännevirheitä, viivästynyttä kielellistä kehitystä, kielenkehityksen erityisvaikeutta ja poikkeavaa kielenkehitystä, äänihäiriöitä, lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeuksia sekä änkytystä. Asiakkaalla voi ilmetä häiriöitä kielellisissä taidoissa, puheessa, äänessä, nielemisessä, kuulossa, lukemisessa ja/tai kirjoittamisessa.

Puheterapiaa voi antaa vain puheterapeutti, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon (logopedia, AMK), ja joka on terveydenhuollon laillistama ammattihenkilö. Terapiassa pyritään saamaan kuullun, nähdyn ja liiketunnon hahmotus ja jäsennys kohdilleen, parantamaan muistia ja puhe-elinten toimintaa, vahvistamaan vuorovaikutustaitoja, keskittymiskykyä, kuulohavaintojen vastaanottoa ja puhemotoriikan oppimista sekä laajentamaan sanavarastoa. Mikäli lapsi ei kykene kommunikoimaan puheen avulla, tutustuttaa terapeutti hänet myös puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikaatiomenetelmiin ja apuvälineisiin. Terapiamuodot vaihtelevat yksilöllisesti lapsen iän, puheen- ja kielenkehityksen tilan, viivästymien ja poikkeavuuksien mukaan.

Lapsen arjessa aikuisen ei kuitenkaan tarvitse olla puheterapeutti voidakseen tukea lapsen kielen kehitystä. Sillä pohjimmiltaan lapsen kielen kehitykselle tärkeintä on vuorovaikutus. Kasvattajina meiltä itseltämme vaaditaan vuorovaikutustaitoja, kärsivällisyyttä, havainnointikykyä sekä tietoa kielen kehityksen etenemisestä ja tuen tarpeista, mutta ennen kaikkea meidän täytyy omata taitoa olla läsnä, kuulla ja huomioida lapsen kommunikointialoitteita sekä omata tietotaitoa vastata lapsen tarpeisiin. Lapselle tulee suoda pienestä pitäen monipuolisia mahdollisuuksia kommunikoida ja toimia monipuolisissa vuorovaikutustilanteissa. Lapsen kasvuympäristön tulee tukea lapsen kielen kehitystä ja edistää vuorovaikutustaitojen oppimista sekä motivoida sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa, jotta kieli voi kehittyä.

Jokaisen lapsen kielen kehitys etenee omaa yksilöllistä tahtiaan. Toisilla lapsilla sanoja alkaa esiintyä jo alle vuoden iässä ja toisilla puhutun kielen varainen kommunikointi alkaa vasta lähempänä kahden tai kolmen vuoden ikää. Joskus lapsella voidaan kuitenkin havaita erityisiä kielen kehityksen häiriöitä ja viivästymiä, jotka useimmiten johtuvat puheen ja kielen tuottamista säätelevien hermoratojen toiminnan poikkeavuudesta. Puheen ja kielen kehityshäiriöt voivat johtua perinnöllisistä syistä, raskauden, synnytyksen tai imeväisiän aikana aiheutuneesta keskushermoston vauriosta tai toimintahäiriöstä, jostakin neurologisesta sairaudesta, puhe-elinten rakenteellisesta poikkeavuudesta tai esimerkiksi kehitysvammaisuudesta taikka tapaturmaisesti aiheutuneesta vammasta. Puheen ja kielen kehityksen häiriöt voivat aiheuttaa puheen kehityksen viivästymistä, äännevirheitä, virheellistä tai epäsopivaa äänenkäyttöä, puheen sujuvuuden vaikeutta, kuten änkytystä ja sokellusta, erityisiä kielihäiriöitä sekä mutismia tai valikoivaa mutismia. Puheen, kielen ja kommunikoinnin häiriöt voivat myös ilmetä vasta kouluiässä lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksina sekä hahmottamisen tai käyttäytymisen ongelmina.

Lapselle on silti ensiarvoisen tärkeää saada kommunikointiinsa vastavuoroista tukea ja mallia aikuiselta. Jo ennen kuin lapsen ensimmäiset sanat ilmaantuvat, on tärkeää alkaa nimetä lapselle esineitä ja asioita sekä sanoittaa toimintaa ja antaa näin lapselle malli, jota matkia ja edesauttaa näin kielenkehityksen etenemistä. Tärkeää on antaa lapselle mahdollisuus havaita, että puheella ja toiminnalla on selkeä yhteys. Myös erilaisia kuvia voi käyttää kommunikoinnin tukena ja todentaa puhuttua viestiä visuaalisen aistikanavan kautta. Lisäksi myös tukiviittomat antavat lapselle kuulonvaraisen kommunikoinnin lisäksi visuaalista tukea ja tarjoavat keinon kommunikoida. Myös kirjojen lukeminen, sadut, lorut, riimittelyt, laulut ja laululeikit sekä kaikenlainen kielellinen leikinomainen puuhailu lapsen kanssa tukevat kielen kehittymistä, laajentavat lapsen sanavarastoa, kehittävät muistia ja harjaannuttavat vastavuoroisia vuorovaikutustaitoja.

Kasvattajan tulee kuitenkin ensisijassa tuntea lapsen normaalin kielenkehityksen piirteitä, voidakseen havainnoida lapsen puheen ja kielen kehityksen erityisen tuen tarvetta. Näiden tietojen ja havaintojensa pohjalta kasvattajan tulee voida keskustella vanhempien kanssa huolestaan ja epäilemästään lapsen kehityksen tuen tarpeesta. Yhdessä vanhempien kanssa mietitään realistisia tavoitteita sekä keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi ja kirjataan ne lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tarvittaessa otetaan yhteyttä erityislastentarhan opettajaan, jonka kanssa pohditaan keinoja lapsen kielen kehityksen tukemiseksi sekä mahdollista puheterapian tarvetta. Lähetteen puheterapeutin arviointiin antaa alle kouluikäiselle lapselle erityislastentarhanopettaja tai lastenneuvolan terveydenhoitaja. 

Mahdollinen alkava puheterapia saatetaan toteuttaa kunnallisena palveluna tai perhe voi hyödyntää yksityisiä puheterapeutin palveluja tarjoavia tahoja joko omakustanteisesti tai perustelluista syistä kunnan maksusitoumuksen turvin. Puheterapiaan on mahdollista saada myös Kelan tarjoamaa tukea. Puheterapeutti antaa myös neuvoja ja ohjeita lapsen lähiomaisille ja harjoitteita kotona tehtäväksi sekä konsultoi esimerkiksi hoitopaikan henkilökuntaa, jotta lapsen kuntoutus olisi johdonmukaista ja yhtenevää. On erittäin tärkeää, että kaikki lapsen kanssa toimivat tahot sitoutuvat suunnitelman mukaisiin sopimuksiin ja edistävät toiminnallaan hänen kuntoutumistaan ja kehitystään.