POSITIIVISTA JOULUMIELTÄ!

Positiivinen pedagogiikka on ilon opettamista!

Positiivinen pedagogiikka on pedagoginen suuntaus, joka pohjautuu positiiviseen psykologiaan ja kannustavaan tunneilmapiiriin.  Opetuksen ja kasvatuksen keskiössä on luonteenvahvuuksien ja myönteisten tunteiden tunnistaminen ja hyödyntäminen. Positiivisen pedagogiikan keinoin voidaan harjoittaa kykyä havaita myönteisiä tunteita ja myös tavoitteellisesti lisätä myönteisiä kokemuksia arkeen. Työskentelyn tavoitteena on luonteenvahvuuksien tunnistaminen ja käyttäminen, myönteisten tunteiden tunnesanojen oppiminen, hyvien hetkien havainnointi ja huomiointi sekä myönteisten hetkien tavoitteellinen lisääminen lasten arjessa.

Opintojen myötä tutustuin syvemmin positiiviseen pedagogiikkaan, luonteenvahvuuksien huomioimiseen sekä muihin voimauttaviin työmenetelmiin. On ollut voimauttavaa huomata kuinka omat kasvatusmetodit ovat jo aiemmin vastanneett näiden menetelmien pääpiirteitä. Ammatillisen tiedon lisääntyminen opintojen myötä on vahvistanut omaa käsitystäni positiivisten kasvatusmenetelmien hyödyistä. 

Sosiaalisten vuorovaikutus- sekä tunnetaitojen vahvistaminen on kasvatuksessa tärkeää ja siksi tämän yksilön osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamisen opintojakson tavoitteiden mukaisesti valmistinkin harjoittelupaikkani lapsille positiivisen pedagogiikan hengessä kiitokseksi jouluisen pelin yhdessä pelattavaksi ennen joululomalle lähtöä. 

Pelin tarina lähtee siitä, että vilkkaat ja tomerat pikkutontut ovat sekoittaneet lasten joulupukille lähetämät kirjeet ihan hujan hajan ympäri korvatunturin postitoimistoa. Lasten tehtävä onkin auttaa pukkia selvittämään sotku. Pelissä edetään punaisia joulutähtiä pitkin ja pysähtyessään kirjekuoren kohdalle, nostetaan pinosta kirjekortti ja toimitaan sen takapuolella olevan ohjeen mukaan. Korteissa on pieniä tehtäviä, joiden suorittaminen antaa mm. lisäheittoja, joiden avulla pääsee etenemään pelilaudalla eteenpäin. Ensimmäinen pukin luokse päässyt on pelin voittaja.

Peli jäi luokkaan muistoksi, isoksi joulukortiksi minulta ja sitä oppilaat voivat halutessaan pelata myöhemminkin. Ensimmäisellä kerralla jokainen sai pelin päätteeksi minulta jouluisen kirjeen, jossa toivotin jokaiselle oikein ihanaa joulunaikaa ja tsemppiä koulutyöhön. Kerroin kirjeissä kuinka ihana heihin oli tutustua, kiitin ihanasta harjoitteluajasta heidän luokassaan ja siitä kuinka hienosti he ottivat minut vastaan ja kuinka mukavaa meillä on ollut yhdessä näiden viiden viikon aikana. Jokaiselle kirjoitin kirjeeseen myös positiivista palautetta huomioistani, joita heidän vahvuuksistaan ja luonteenpiirteistään tein harjoittelun aikana. 

Toivon kirjeiden tuoneen lapsille iloa ja mahdollisuuden tuntea ylpeyttä itsestään. Uuteen ihmiseen tutustuminen on aina lapselle erikoinen tilanne. Uudet tilanteet ja ihmiset vaikuttavat arkeen toisilla enemmän ja toisilla vähemmän etenkin erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla. Harjoittelun aikana pääsin luomaan jokaisen luokan kahdeksan oppilaan kanssa omanlaisensa luottamussuhteen, joka säilyy mielessäni pitkään. Jokaisella heistä on erityinen paikka sydämessäni.

TUNTEET ON - MITÄ NIILLÄ TEKISIN?

TUNTEET

”Piilossa pinnan alla tunteet vellovat,

kimpoillen, kipinöiden mukaansa tempovat.

Joskus tulee itku tai hirveä raivari,

toisinaan taas nauru – syyn kun tietäisi.

Olenko niin kuin sinä? Ehkä pinnalta,

vaan salassa kuoren alla kuplii tunteita.

Jokaisella on oikeus omiin tunteisiin,

vaikka ne eivät aina tulekaan näkyviin.

Voi joskus kokeilla toisen saappaita,

voi huomata, että tunteet ovat ihan oikeita.”

Toteutin opintojeni päätteeksi harjoittelupaikassani toiminnallisen tunnetaitoprojektin tunteiden tunnistamisen, nimeämisen sekä tunnereaktioiden käsittelyn harjoittelun avuksi eri-ikäisten lasten kanssa.

Tutkimusten mukaan lasten haastava käyttäytyminen on yksi kuormittavimmista tekijöistä kasvatus- ja opetusalalla. Haastavana pidetty lapsi ja nuori ei kuitenkaan käyttäydy hankalasti tarkoituksella, vaan tarvitsee aikuisen tukea  tunteidensa säätelyyn. Kyse on lapsen sosiaalis-emotionaalisen tuen tarpeesta, johon vastaaminen on etenkin erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille ensiarvoisen tärkeää. Siksi valitsinkin opintojeni päätteeksi kehittämis-hankkeekseni projektin, jonka aikana  keskitytään  tunteiden tunnistamiseen ja käsittelyyn.

Tunteet tutuksi-projekti päädyttiin toteuttamaan tutkintosuoritusviikon sijasta useamman viikon aikana ja jaoimme projektin toimintatuokiot kolmelle perättäiselle viikolle kaksi erillistä tuntia/viikko. Näin ne sopivat paremmin luokan aikatauluihin ja opetussuunnitelmaan. Oppilaillakin on ollut hyvin aikaa antaa käsitellyiden asioiden muhia mielessä ja jo ensimmäisen viikon aikana huomasimme luokassa edistymistä tunnetaidoissa ja sosiaalisissa ongelmanratkaisutilanteissa. Olemme myös opettajan ja ohjaajien kesken osanneet puuttua eteen tulleisiin tilanteisiin ja linkittää niitä tähän tunne-projektiin sekä käyttää sitä hyödyksi erilaisissa yhteyksissä toiminnassa, mikä on tukenut hyvin oppilaiden tunnetaitojen kehittymistä.

Hankkeen tavoitteena oli myös lisätä yksilön osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Ja siksi toiminnan suunnittelin toiminnalliseksi ja yksilön osallisuutta tukevaksi useampia aisti- ja oppimiskanavia hyödyntäen. Toiminnassa käytettiin paljon kuvia ja runoja havainnollistamaan tunneteemaa sekä tukemaan erilaisen toiminnan kautta oppilaan omien tunteiden tiedostamista ja itsetuntemusta. Yhteisöllisyyttä lisättiin yhteisellä ryhmätoiminnalla ja luokan jäsenten tutustumisella projektin myötä toisiinsa syvemmällä tasolla. Tunteiden tiedostamisen ja käsittelyn  harjoittelu tuki osaltaan luokan yhteisöllisyyttä helpottamalla sosiaalisten ristiriitatilanteiden selvittämistä ja edisti luokassa joustavampaa vuorovaikutusta.

                    VIRITTÄYTYMINEN

Tunnin tavoitteena on harjaantua tunnistamaan ja nimeämään omia tunnetiloja.

Kuvan avulla voi myös kertoa asioita sekä välittää erilaisia tunnetiloja. Projektin teemaan virittäydyttiin ensimmäisellä tunnilla tutkimalla lehdistä leikattuja kuvia tai tunnekorttipaketin kuvia. Jokainen valitsi itselleen mieleisen kuvan, joka hänen mielestään kuvaa omaa tunnetilaa sillä hetkellä. Käytiin yhdessä läpi valitut kuvat ja jokainen sai vuorollaan kertoa omasta kuvastaan, miksi valitsi juuri sen kuvan ja mitä tunnetilaa se hänen mielestään välittää ja kertoo.

Oppilaiden kertoessa kuvastaan, otin huomioon harjoituksen herättämät tunnetilat. Oli oppilaille jännittävä tilanne kertoa luokan edessä omista tunteistaan, joten oli syytä muistutella luokkaa toisen huomioimisesta ja muutenkin sopivasta käytöksestä. Esiin nousevat tunteet olivat todellisia lapsille ja niin ollen niitä ei mielestäni saanut väheksyä eikä sivuuttaa. Oppilaat saivat turvallisesti näyttä pintaan nousevat tunteet ja saivat niihin tukea ja lohtua.

Yllätyin sitä kuinka valtavan hienosti kukin osasi kuvata tunnettaan ja kertoa tunteeseen johtaneista syistä. Muut luokkakaverit saivat halutessaan tehdä kunkin kuvasta myös kysymyksiä. Tällä harjoituksella tarkoitukseni oli oppilaiden kanssa virittäytyä tunteiden havainnoimiseen meissä itsessämme ja muissa, tunnetilan nimeämiseen ja tunnereaktioiden käsittelyyn. Samalla harjoiteltiin myös kerronnallisen ilmaisun taitoja, vastavuoroista keskustelua, toiselle puheenvuoron antamista ja oman vuoron odottamista.

Harjoitus nosti pintaan oppilailla monenlaisia tunteita ja erilaisia tunnetiloja oli aistittavissa. Ilmassa oli iloa ja riemua, kuin myös suruakin, joista yhdessä myös keskusteltiin. Jottei tunnista jäisi kenellekään surullinen mieli, pohdittiin myös sitä miten surullisen mielen saisi käännettyä taas hyväksi. Siksi pohdittiinkin tunnin loppuun asioita, jotka tekevät meidät iloiseksi ja saavat hyvälle mielelle ja joita voi ajatella silloin kun surettaa. Näitä asioita piirrettiin ja kirjoitettiin myös paperille. Näin harjoituksesta jäi mieleen konkreettisia keinoja omien tunteiden käsittelyyn.

                    MITÄ KUVA KERTOO?

Tunnin tavoitteena on harjaantua tunnistamaan toisen tunnetiloja ja vastaamaan niihin.

Tunteita voi välittää myös kehonkielellä kuten ilmeillä, eleillä, liikkeillä ja kehon asennolla ilman, että sanoo ainuttakaan tunnetta kuvaavaa sanaa. Keskusteltiin yhdessä siitä miten toisesta voi tietää, millainen olo hänellä on havainnoiden kehonkieltä. Millaisia eleitä saattaa ihmisillä olla erilaisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi voittaessa, yllättyessä, pelästyessä, suuttuessa.

Seuraavaksi tutkittiin kuvia, joissa on ihmisiä erilaisissa tilanteissa. Jokainen sai valita kaksi kuvaa, joissa on hänen mielestään molemmissa erilainen tunnelma. Tutkitaan yhdessä valittuja kuvia. Jokainen saa taas vuorollaan esitellä kuvansa ja yhdessä mietitään mitä kuvissa tapahtuu ja millainen kuvan tilanne on tunnelmaltaan. Millaisia ilmeitä siinä olevilla ihmisillä on kasvoillaan ja millainen on kuvan henkilöiden kehonkieli? Miltä kuvan ihmisistä saattaa kuvan perusteella tuntua ja miksi? Mitä näissä tilanteissa voi reagoida ja miten itse saattaisi toimia?

Tunti sujui joustavasti. Toiminta oli oppilaille jo tuttua ja he olivat motivoituneita toimintaan. Tällä kertaa toiselle puheenvuoron antaminen aiheutti haastetta ja toisen kertoman häirintään jouduttiin puuttumaan.

Kuvien valitseminen ja niistä kertominen oli lapsille jo tuttua edelliseltä kerralta. Edessä omasta kuvasta kertominen tuntui olevan jokaiselle tärkeää ja erityistä, vaikka se tuntuikin alkuun vähän jännittävältä ja hämmentävältä. Tällä kerralla keskityttiin oman tunnetilan sijasta tutkimaan kuvien henkilöiden tunnetiloja, joten aihe ei ollut niin henkilökohtainen kuin ensimmäisellä kerralla. Tämän huomasi siitä, ettei toiminta nostattanut niin laajaa tunneskaalaa pintaan kuin ensimmäinen tunti.

                    TUNTEET TUNTUVAT KEHOSSA

Tunnin tavoitteena on oppia tunnistamaan erilaisia tuntemuksia ja tunnetiloja sekä yhdistämään niitä erilaisiin tunteisiin ja tilanteisiin.

Tunnetiloja saattaa lapsen olla vaikea tunnistaa ja nimetä, siksi onkin hyvä harjoitella tunnistamaan erilaisia tuntemuksia ja tunnetiloja sekä yhdistämään niitä erilaisiin tunteisiin ja tilanteisiin, joissa näitä tuntemuksia ilmenee. Näin ollen harjaannutaan lisää itsetuntemukseen ja omien tunnetilojen ymmärtämiseen sekä säätelyyn, kun ymmärretään paremmin, mistä erilaiset tunnereaktiot saattavat johtua.

Lapsen voi olla myös vaikeaa kohdentaa tunnetta tai mieltää esimerkiksi vatsakipua vaikkapa jännittämiseksi. Yhdessä pohdittiin, miltä perustunteet (ilo/onni, inho, suru, pelko, suuttumus ja hämmästys sekä lisänä jännitys) tuntuvat ja missä osassa kehoa ne saattavat tuntua. Hahmottamisen apuna käytettiin 10-vuotiasta poikaani mallina käyttäen askartelemaani reaalikokoista vartalomallia (Taneli Tunne) ja kohdistettiin tunteita emoji-kuvan avulla tiettyyn kehonosaan. Pohdittiin yhdessä myös sitä, tuntuvatko kaikki tunteet samalta ja samassa paikassa kaikilla? Minne päin kehoa tunteet näyttävät kohdistuvan eniten?

Yhteisen toiminnan jälkeen keskityttiin vielä omalla paikalla pöydän ääreen pohtimaan omia tuntemuksia tarkemmin ja koottiin yhdessä mietityt asiat omaan ”tunnekarttaan”, johon jokainen sai värittää oman kuvansa, nimetä emojeilla kuvatut tunteet ja yhdistää ne viivalla siihen osaan kehoa, missä ne itsellä tuntuu.

Tämäkin tunti sujui mukavasti. Yhteinen toiminta sujui mukavissa merkeissä ja heräsi hyvää ja rakentavaa keskustelua. Yhteisen toiminnan jälkeen jokainen jaksoi hyvin keskittyä vielä omaan työskentelyyn omalla paikallaan kokoamaan tunnin teemaa ja pohtimaan yhdessä tutkittua asiaa omalla kohdallaan. Tämä tunti yhdisti mukavasti yhteisöllisyyttä tukevaa yhteistä toimintaa sekä itsenäistä kynä-paperi-työskentelyä. Toiminnallisen osuuden jälkeen itsenäinen työskentely oman tunnekartan parissa rauhoitti tunnin lopuksi ja kiteytti teeman hyvin. Se myös kohdisti oppilaan oman pohdinnan omaan itsetuntemukseen. Kuvien avulla myös huonomminkin lukevien oppilaiden oli mahdollista työskennellä itsenäisemmin ilman aikuisen jatkuvaa apua.

                    TUNTEIDEN TILKKUTÄKKI

Tunnin tavoitteena syventyä lisää omiin tunteisiin ja pohtia miten ne ilmenevät sekä harjaantua ilmentämään ja purkamaan tunteitaan mahdollisena yhtenä vaihtoehtona esimerkiksi kuvataiteen keinoin.

Tunteiden kirjo on kuin värikäs tilkkutäkki. Havaintoesimerkkinä käytin oikeaa värikästä virkkaamaani tilkkutäkkiä, jossa jokainen tilkku on erilainen. Jokainen on yksilö, joten jokaisen tunteetkin ovat siis yksilöllisiä. Ei ole oikeaa tai väärää tunnetta, jokainen tunne on sallittu, mutta on syytä miettiä miten tunteeseen reagoi ja miten se vaikuttaa toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Esimerkiksi kirkkaan värinen tilkku voi näyttää haalistuvan, jos ympärillä on paljon harmaita ja synkkiä sävyjä.  Ihmisen elämässä esiintyy kuitenkin monenlaisia tunteita erilaisissa elämäntilanteissa. Joukossa on pääsääntöisesti paljon iloisia ja kirkkaita hetkiä ja värejä, mutta toisaalta taas saattaa seassa olla tummiakin sävyjä ja harmaita päiviä.

Kuvaamataidon tunnilla pohdittiinkin minkä värisiä erilaiset tunteet voisivat olla, mikä väri ja kuvio omasta mielestä kuvastaisi kutakin tunnetta. Valittiin neljä tunnetta. Neliön muotoinen paperi jaettiin taittamalla neljään yhtä suureen osaan. Jokainen näin syntynyt ”tilkku” väritettiin vahaliiduilla kuvastamaan omaa mielikuvaa kustakin neljästä valitusta tunteesta. Tilkut yhdistettiin seinälle esille yhdeksi isoksi luokan yhteiseksi ”tunteiden tilkkutäkiksi”. Osan oli vaikea hahmottaa mitä harjoituksella haettiin ja toimintaan ryhtyminen vaati osalla enemmän selvittämistä ja yhdessä pohtimista. Mutta yhtä kaikki, seinälle saatiin jokaiselta omat ”Tunnetilkut” yhteiseen tilkkutäkkiin.

                    TUNNE TUNTEESI-PELITUNTI

Yhteistoiminnallinen pelitunti pistetyöskentelynä, yhteisen toiminnan ohella kiinnitetään huomiota tunteisiin ja tunnetiloihin. Aikuiset kiertelevät pisteillä keskustelemassa oppilaiden kanssa aiheesta.

Luokka jaettiin pienryhmiin, joissa pelitunnilla pelattiin muistipeliä tunteita ilmentävillä emoji-korteilla. Toisella pelipisteellä pelattiin ristinollaa niin ikään myös emojeilla. Kahden ryhmän pelatessa yksi ryhmä tutki erilaisia valmiin tunnepaketin kuvia sekä jaotteli niitä erilaisiin tunnetiloihin sopiviksi. Hahmottamisen apuna toimivat tutut emojit tunnetiloista, joiden yhteyteen kuvia lajiteltiin. Näin myös lukutaidottomien oli helpompi hahmottaa mihin kategoriaan kuvat voidaan jakaa. Harjoitus harjaannutti hyvin tunteiden ja kehonkielen havainnoimiseen.

Neljäntenä pisteenä oli kirjan tutkiminen ja lyhyiden tekstien lukeminen. Tälle pisteelle löysin tutkittavaksi ”Meidän ja muiden tunteet”-kirjan, jossa on värikkäin ja selkein kuvin sekä lyhyin tekstein aukeama kerrallaan keskitytty monenlaisiin tunteisiin, missä tilanteissa ne ilmentyvät ja mitä silloin voi tehdä.

Luokka jaettiin etukäteen sopiviin pareihin, joilla toiminta olisi mahdollisimman jouhevaa ja mahdollisten toimintaa häiritsevien ristiriitojen välttäminen mahdollista. Parien muodostuksessa huomioitiin, että eteneminen olisi mahdollisimman tasavertaista ja yhdessä toimiminen jouhevaa. Näin vertaistuki saatiin parityöskentelyyn tasavertaiseksi ja tunti sujuikin jouhevasti ja hyvässä hengessä kommelluksitta. Pienistä lukkotilanteista päästiin nopeasti yli pienellä aikuisen ohjauksella. Aikuiset kiersivät pisteillä seuraamassa, että toiminta sujui, pisteillä tehtiin mitä oli suunniteltu ja herättelemässä oppilaita pohtimaan tunneteemaa käsillä olevan toiminnan kautta.

                    SISÄLLÄNI KUPLIVAT TUNTEET

Tunnin tavoitteena on kerrata mitä projektin aikana on tehty ja mitä uutta on opittu. Arvioidaan myös projektin sujumista ja miltä toiminta on tuntunut. Palautetaan vielä mieliin projektina aikana käsiteltyjä tunteita.

Lopuksi kerrattiin mitä projektin aikana on tehty ja arvioidaan omaa toimintaa. Mikä on ollut kivaa ja miltä projektin aikana on tuntunut? Mitä on yhdessä opittu? Kerrattiin tunteita ja koottiin niitä vielä yhdessä yhteen. Tässä yhteydessä luettiin yhdessä kirja nimeltä ”Tunteet”, jossa kuvataan tunteita runomittaan kirjoitetun lyhyen tekstin avulla ja välitetään tunnetiloja myös värein ja kuvin. Pysähdyttiin kirjan avulla vielä hetkeksi jokaisen tunteen äärelle ja keskusteltiin ko. tunteista, joihin on yhdessä projektin myötä tutustuttu. Myös tunnemittarin avulla jokainen arvioi värin tai numeroarvosanan mukaan miltä projekti on tuntunut.

Lopuksi piirrettiin ja kirjoitettiin paperille, mitä projektista jäi mieleen ja mikä oli kivaa, siis miltä projekti kustakin oppilaasta tuntui ja mitä opittiin. Näitä kohokohtia kirjoitettiin ja piirrettiin High 5-käsimonisteeseen, johon tuli mainita kullekin sormelle oma kohokohta projektista. Annoin myös viimeisellä viikolla oppilaille kotitehtäväksi projektiin liittyen pohdittavaksi ”Tunnekukkasen”, jossa isommille oli kysymyksiä tunteista vastattavaksi ja pienemmille tunnesanoja vihkoon kirjoitettavaksi.

Yhteenvetona projektista:

Pääsääntöisesti kaikki oppilaat arvioivat toiminnan olleen kivaa ja hyödyllistä. Yhteinen toiminta oli koettu mukavaksi eikä se ollut ollut liian tylsää. Itselleni jäi projektista myös lämmin ja mukava mielikuva. Se sujui jouhevasti sekä muutin ja sovelsin suunnittelemaani toimintaa ohjauksen edetessä tarpeen mukaan. Projektin sujumista jouhevasti edesauttoi se, että luokan muut aikuiset toimivat mukana ja havainnoivat toimintaa. Pystyin itse keskittymään projektin ohjaukseen hyvin, kun tiesin paikalla olevan muita aikuisia, jotka tarvittaessa puuttuvat ristiriitatilanteisiin ja saan vetää suunnittelemani toiminnan muun luokan kanssa loppuun. Näin muiden oppilaiden ei tarvinnut kärsiä siitä, että yhdellä on mahdollisesti vaikeuksia keskittyä yhteiseen toimintaan.

Projekti keskittyi omien tunteiden tunnistamisen sekä muiden tunnetilojen havainnoimisen harjoitteluun. Projektin aikana eteen tuli kuitenkin tilanteita, joissa oli luonnollisesti hyvä pohtia myös tunteiden herättämiä reaktioita meissä itsessämme ja muissa sekä pohtia yhdessä mahdollisia keinoja miten niitä käsitellä ja mahdollisia lukkotilanteita ratkaista. Näin ollen luokassa voidaan jatkaa projektin eteenpäin viemistä ja sen kehittämistä tästä eteenpäin. Toimintaa on tästä hyvä laajentaa koskemaan myös tunteiden käsittelyä ja jatkaa pohtimalla erilaisia keinoja ja toimintatapoja tunteiden säätelyyn ja kontrolloimiseen.

Kaiken kaikkiaan tämä oli mielestäni todella hyvä ja opettavainen projekti, joka antoi paljon uutta ajateltavaa ja pohtimisen aihetta itsellenikin omaan työhön alle kouluikäisten parissa. Oli myös mukavaa ja opettavaista suunnitella vaihteeksi toimintaa koululaisille ja isommille lapsille pienten sijaan.