OMPPU-OO, OM-POM-POO

Omenankuoressa on reikä.

Jos painaa siihen korvansa tiukasti kiinni,

voi sateen ja tuulen ääniltä

kuulla astioiden helinää.

- Toukka tiskaa!

(Hannele Huovi)

Syksyisen sesongin askartelu toteutettiin mosaiikkitekniikalla yhteistyössä neitosen kanssa naapurin tytön syntymäpäiväkortiksi. Yhdessä etsimme mainoksista ja lehdistä sopivan sävyisiä kohtia ja hyödynsimme muista askarteluista yli jääneitä kuviopaperin paloja repimällä niistä mosaiikkityöhön paloja. Puuhaan saadaan lisäksi yhdistettyä mukavasti värien tutkimista ja matemaattista orientaatiota lajittelemalla revityt palat värisävyjen mukaan kasoihin pöydälle, joista niitä on helppo työn edetessä käyttää.

Omenan muoto piirrettiin paperille kulhon avulla. Levitimme liimaa kauttaaltaan koko omenan alueelle ja pala palalta sommittelimme revittyjä paperinpaloja vieri viereen liiman päälle. Kara revittiin ruskeasta kartongista. Liiman kuivuttua omena leikattiin paperista irti. Kuivuessaan liima jäykisti työn niin hyvin, että se kävi hyvin korttina.

Tällä tekniikalla saadaan aikaan hauskan eläväisiä töitä ja mainoksista revityt palat, joissa näkyy hiukan tekstiäkin tuo oman mukavan lisänsä lopputulokseen. Askartelu sopii monenikäisille hiukan eriyttäen. Repiminen on hyvää hienomotorista harjoittelua ja pienetkin onnistuvat itse repimään valmiiksi revityistä paperisuikaleista pienempiä paloja ja pystyvät asettelemaan paperinpaloja mieleiseen järjestykseen liiman päälle.

Mitä kirjavampia paloja revitään, sen omintakeisempia töitä saadaan aikaan vaikka syksyisiksi tauluiksi seinälle!

LEIKIN KAUTTA LISÄÄ MAHDOLLISUUKSIA LAPSILLE

Oi Ikean ihmemaa... Ikean tavaratalot taitavat olla ehtymätön aarreaitta meille kasvattajille. Ikean lelut ja kalusteet tarjoavat monikäyttöisyytensä vuoksi lukemattomia vaihtoehtoja monen ikäisten lasten leikkiin, opetukseen ja yhteiseen toimintaan. Lelut ovat innostavia sekä turvallisia lasten käyttää omalla ikä- ja kehitystasollaan. Kasvatus-, opetus- ja kuntoutustoiminnassa onkin vain kasvattajan mielikuvituksesta ja luovasta ajattelukyvystä kiinni kuinka monella tapaa niitä voidaan käyttää motivoimaan lapsia yhteiseen leikkiin, toimintaan ja vuorovaikutukseen toistensa kanssa. IKEA-konserni haluaakin tukea lapsen oikeutta leikkiin ja hyvinvointiin suunnittelemalla alan ammattilaisten avulla näitä tuotteita, jotka kannustavat lapsia leikkimään, oppimaan sekä kehittymään.

Ikean uusimman kuvaston olenkin tästä syystä jo lukenut hiirenkorville omaa varhaiskasvatustyötäni suunnitellessani, sillä opintovapaan loppu häämöttää jo. Tällä viikolla saimme kuitenkin kotitehtäväksi miettiä miten kolmas sektori ottaa yhteiskunnallisesti osaa perheiden tukemiseen.  Tehtävänantoa pohdiskellessani ja siinä sivussa Ikean kuvastoa selaillessani silmiini osui eräs artikkeli, joka kiinnitti yllättäen huomioni. Artikkeli alkoi otsikolla ”Leikin kautta lisää mahdollisuuksia lapsille”. Mieleeni juolahti, että tämä otsikkohan on kuin suoraan omasta kasvatusideologiastani, jossa lapsen leikki, oli se sitten lapsen omaehtoista tai pedagogista, ohjattua leikkiä, näyttelee suurta pääosaa. Artikkelissa kysytään heti alkuun: ”Onko mitään upeampaa kuin lapsen kasvoilta loistava ilo hänen leikkiessään lelulla, joka kiehtoo hänen mielikuvitustaan ja ruokkii hänen luovuuttaan?”. Minulle itselleni kasvattajana tuo ilo lapsen kasvoilla on juuri se sydäntä lämmittävin palkka, jonka työstä lasten parissa saan. Se, että tiedän tarjoavani lapselle iloa ja onnistumisen elämyksiä hyvän minäkuvan rakentamisen tueksi, mutta toisaalta sekin, että tiedän tarjoavani hänelle myös haasteita, jotka turvallisessa ympäristössä ja positiivisen tunneilmapiirin myötä auttavat hänen yksilöllistä ja kokonaisvaltaista kehitystään eteenpäin.

Onhan leikkiminen lapselle ominainen toimintatapa. Se kumpuaa lapsen luonnollisesta uteliaisuudesta, luovuudesta sekä keksimisen ja uuden oppimisen ilosta. Lapset käsittelevät kokemuksiaan, näkemiään ja kuulemiaan asioita leikin kautta ja rakentavat omaa identiteettiään. Leikki voi olla myös kuntouttavaa ja korjaavaa. Lapset ympäri maailman leikkivät niillä välineillä ja resursseilla, jotka heillä syntyperänsä tai asuinympäristönsä vuoksi on tarjolla. On kiehtovaa seurata kuinka lapset kehittelevät mielikuvituksellisia leikkejä kuin tyhjästä vaikkapa esimerkiksi luonnossa. Leikkiminen ilman varsinaisia leikkivälineitä kehittää erinomaisesti lasten ongelmanratkaisukykyjä, luovuutta ja mielikuvitusta sekä vuorovaikutustaitoja. Silti lapsen monipuolisen kehityksen tukemiseksi myös valmiita leikkivälineitä tarvitaan. Nykyajan lelut ovat kuitenkin turhan usein liian ”valmiiksi leikittyjä”. Lelut pitävät nappia painamalla ääntä, liikkuvat itse taikka on tietyn televisio-ohjelman tai pelin mukaan määrätty, miten niillä kuuluu leikkiä. Tällöin lapsen oma luovuus leikissä saattaa jäädä vähäiseksi. Siksi pidänkin kovasti Ikean leluista, jotka antavat lapselle monia mahdollisuuksia käyttää omaa luovuuttaan ja rakentaa leikkinsä itse tai ohjatusti.

Siksipä artikkelia eteenpäin lukiessani aloinkin pohtia tämän kaupallisen tuotantojätin panostusta lasten ja perheiden tukemiseksi. Kuvaston artikkelissa kerrotaan maailmanlaajuisen IKEA-konsernin pyrkimyksistä parantaa köyhien maiden lasten elinoloja. Esimerkiksi IKEA-konsernin hyväntekeväisyysjärjestö IKEA Foundation on koonnut yhteistyössä UNICEFin kanssa ECD-pakkauksen (Early Childhood Development), jonka avulla tuetaan alle kouluikäisten lasten kehitystä, taitoja ja itsevarmuutta köyhillä kriisialueilla. Tämä IKEA Foundationin ja UNICEFin yhteinen projekti toimii esimerkiksi äärettömän köyhillä Komorin saarilla Afrikassa sekä monissa muissa hädänalaisissa kohteissa ympäri maailmaa.

ECD-pakkaukset ovat osa UNICEFin pyrkimystä tehdä varhaiskasvatuksesta jokaisen lapsen oikeus ja Ikean hyväntekeväisyysjärjestö IKEA Foundation pyrkii näihin samoihin päämääriin lahjoittamalla kampanjaan motivoivia ja kehittäviä IKEA-leluja, joista pääsee artikkelin mukaan ECD-kampanjan kautta hyötymään yli 1,2 miljoonaa lasta erilaisilla konfliktialueilla. Näillä alueilla ei ole riittävästi omia resursseja lasten kouluttamiseen tavoilla, jotka edistäisivät lasten emotionaalista oppimista, luovuutta sekä kognitiivisia taitoja.

Julika Riegler, Ikean ja Unicefin yhteistyön viestintävastaava, mainitsee artikkelissa, että leikki on helpoin keino stimuloida lapsen oppimista ja kehitystä. IKEA Foundationin lahjoittamat ja UNICEFin huolella valitsemat lelut ovat sellaisia, joiden avulla 3-6-vuotiaat lapset oppivat esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja kehittävät motorisia taitojaan. Ne myös ruokkivat lasten luovuutta. IKEA Foundation on lahjoittanut 8 lelua jokaiseen 12 000 jaettuun suureen ECD-matkalaukkuun, jotka sisältävät yhteensä 43 tuotetta leluista hygieniatuotteisiin. Pakkauksissa on esimerkiksi palikoita ja palapelejä, joiden kokoaminen edistää lasten motorisia taitoja. Käsinukkien ja roolileikin avulla edistetään vuorovaikutustaitoja, kerronnallista ja esittävää ilmaisua sekä voidaan opettaa ja käsitellä lapsille merkityksellisiä asioita. Pakettiin kuuluu myös runsaasti paperia, värikyniä, maalausvälineitä ja saksia, joiden avulla tuetaan lasten luovuutta. Myös paikallisia kasvattajia koulutetaan ja heille neuvotaan kampanjan kautta, miten he voivat opettaa lapsia leikin kautta ja tukea heidän kehitystään.

Koulutuksen keskeyttäminen on edelleen valitettavan yleinen ongelma köyhissä yhteisöissä. UNICEFin tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että köyhien maiden varhaiskasvatusohjelmiin osallistuvat lapset menestyvät paremmin koulussa ja keskeyttävät koulunsa muita harvemmin. Myös kotona vanhemmat ovat artikkelin mukaan nähneet, miten uusi asenne oppimiseen on innostanut ja motivoinut lapsia sekä antanut heille uutta energiaa. Tämä kannustaa perheitä panostamaan vaikeista oloista ja köyhyydestä huolimatta lasten koulutukseen. Artikkelin mukaan koulunkäynnin kautta pystytään paremmin auttamaan lapsia kehittymään nuoriksi aikuisiksi, joilla on mahdollisuus opiskella, perustaa yrityksiä, ansaita toimeentulonsa ja elättää myöhemmin omat lapsensa ja perheensä. Julika Riegler kertoo artikkelin lopussa, että nämä ovat kuitenkin pitkän aikavälin tavoitteita, joihin osaltaan päästään juuri tämän kaltaisten varhaiskasvatuskampanjoiden mahdollistaman leikin kautta.

On tärkeää, että yhteistyökumppaneidensa kanssa IKEA Foundation ja UNICEF jatkavat työtään lasten ja perheiden tukemiseksi sekä edistävät lasten hyvinvointia keskittymällä erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin lapsiin ja nuoriin tavoitteenaan parantaa lasten oloja kaikkialla maailmassa. Siksi tämän artikkelin luettuani edelleenkin hankin materiaalia omaan varhaiskasvatustoimintaani Ikeasta tukeakseni näiden kahden hyväntekeväisyysjärjestön arvokasta työtä koko maailman lasten ja perheiden tukemiseksi.

ROBOTTIEN SALAKIELTÄ

"Minä olen robotti,

minä olen robotti,

minä olen taitava ro-ro-ro-ro-robotti!"

Ensimmäinen viikko käytännönharjoitteluani puheterapiassa on takana. Olen tavannut viikon aikana aivan valloittavia uusia tuttavuuksia, jotka kaikki ovat ottaneet minut ilolla mukaan puheterapiatunneilleen. Olemme pelailleet monta kivaa peliä ja puuhastelleet muutakin lasten kielellistä tietoisuutta kehittävää puuhaa kunkin lapsen omien tarpeiden mukaan. Olen jo tämän ensimmäisen viikon aikana saanut taas aivan uusia näkökulmia omaan työhöni näistä kolmen vartin mittaisista tapaamisista!

Minusta on mukava, että olen harjoitteluissani myös hyödyksi ja saan hyödyntää omia vahvuuksiani. Toivon pystyväni vastavuoroisesti antamaan myös toimintaympäristölleni jotain vastineeksi niistä arvokkaista kokemuksista, joita muun muassa ohjaajaltani ja ohjattavilta saan. Jo tämän ensimmäisen viikon aikana on mielessäni herännyt monia ideoita näyttöviikolla toteutettavaksi, mutta tänään jo testattiin eilen askartelemiani Robotti-kortteja, joissa on erikoista robottien salakieltä...

R- äänteen harjoitteluun käytetään siis D-äännettä, jonka avulla harjoitellaan ääntämisen puhemotoriikkaa. D- ja N-äänteet muodostuvat samalla alueella kuin R-äännekin, kielen kärki etuhampaiden takana ja niiden avulla saadaan paikannettua oikea R-äänteen paikka suussa. Apuna käytetään myös apuvokaaleja, jotka pikku hiljaa harjoittelun myötä voidaan jättää pois ja näin D:stä ja N:stä saadaan lopulta muokattua pärisevä R-äänne.

Korteissa on toisella puolella erilaisia robotteja ja takana salakieltä (da-da-dan, dan-dan-dan, an-dan-dan, dan-da-dan ja samat tavuharjoitukset kaikilla vokaaleilla). Tämän päivän tokaluokkalaiset ottivat uudet kortit mielenkiinnolla vastaan ja halusivat selvittää kaikkien 32:n korttien salakoodit. Kortteja voi käyttää monella tapaa ja monessa yhteydessä. Tänään lapset saivat valita pöydältä robotti-kortteja vapaasti mieleisessään järjestyksessä ja toistaa niissä olevat tavuharjoitukset. Nämä kortit jäävät puheterapeutin käyttöön hyödynnettäväksi vaihteluna lasten puheterapiaharjoituksissa.

MATOEMO HUOKAA: LAPSET LUOKSENI TUOKAA!

Voi, mitä aarteita urani alkuvuosilta vuosituhannen alusta löysinkään! Kannattaisi ehkä useammin kaivella kaappeja, tehdä inventaariota ja löytää kaapin perukoille unohtuneet aarteet...

Löysin nimittäin tämän itseasiassa jo sosiaali- ja terveysalan perustutkintoni eli lähihoitajan opintojen käytännönharjoitteluun tekemäni toukkapelin. Leikin ideahan on, että toukkaemoilta on poikaset karanneet ja lasten tehtävä on ne etsiä takaisin emojensa luokse. Toukkaemot on askarreltu kartongista ja laminoitu, jotta leikkiä voi leikkiä myös ulkona luonnossa. Poikaset ovat sävysävyyn emojen kanssa valittuja villalangan pätkiä, kutakin väriä 10 pätkää. Jokainen leikkijä valitsee oman värisen toukkaperheen ja aikuinen piilottaa toukanpoikaset ympäristöön. Leikkijät etsivät oman väriset toukanpoikaset ja tuovat ne emon luo turvaan.

Leikin avulla voidaan siis harjoitella värejä ja lukuja 1-10 sekä laskemista, kun tarkistetaan yhdessä onko kaikki poikaset varmasti löydetty. Leikin avulla voidaan myös luonnossa havainnollistaa esimerkiksi eläinten suojavärin merkitystä ja pohtia yhdessä minkä väriset toukat on helpompi luonnosta löytää ja mitkä sulautuvat ympäristöön paremmin, esimerkiksi vihreät toukat nurmikolle tai sammalmättäälle ja ruskeat esimerkiksi kuivuneiden lehtien sekaan. Toukanpoikasten etsiminen vaatii tarkkuutta ja keskittymistä ympäristön havainnointiin, joten pienillä leikkijöillä voi käyttää kirkkaamman värisiä lankoja, jotka on helpompi huomata ympäristöstä sekä lankojen materiaalina käyttää esimerkiksi paksumpaa fanttilankaa. Sadepäivinä tämä on ihan hauska leikki sisälläkin toteutettavaksi!

Nyt näistä kyllä puhalletaan vuosien pölyt pois ja otetaan leikki käyttöön heti tilaisuuden tullen. Ehkäpä testaamme leikkiä omien koululaisten kanssa mökillä viikonloppuna...

KIELEN KIEMUROITA JA PUHEEN PULPUTUSTA

Aloitan ensi viikolla syksyn ensimmäisen opintoihini liittyvän käytännönharjoitteluni yksityisen puheterapeutin matkassa. Itselläni on kokemus puheterapiasta oikeastaan vain vanhemman roolista omien lasten puheongelmien osalta. Niiden myötä olen kuitenkin kiinnostunut lasten puheen ja kielen kehityksen tukemisesta omassa työssäni varhaiskasvattajana. Tästä syystä minulle onkin kertynyt paljon materiaalia kielen kehityksen tukemiseksi päivähoidon arjessa. Orientoituakseni ensi viikolla alkavaan harjoitteluun pengoin viikonloppuna kaappejani ja kartoitin millaista materiaalia minulla on olemassa, jos voisin harjoittelussa niitä hyödyntää. Löysinkin kaapin perukoilta nämä kuvassa olevat hauskat eläinarvoituskortit, jotka olen tehnyt aikanaan aivan urani alussa. Olen päällystänyt nämä huolella ja vaivalla pehmeällä kontaktimuovilla. Olenkin näitä vuosien varrella varjellut, jotta ne pysyisivät pitkään kunnossa. Eläinkorttien malleina hyödynsin piparimuotteja. Jokaista eläintä kohden on kaksi arvoitusta, osa myös itse riimittelemiäni. Pussi on tehty aikoinaan lähihoitajan tutkinnon luovan ilmaisun tunnilla. Joten löytöni nosti hyvinkin nostalgiset tunnelmat mieleeni.

Mielenkiinnolla nyt odotan harjoittelun alkua, jotta pääsen tutustumaan lähemmin puheterapeutin toimintaan. Toivon pääseväni poimimaan hänen toiminnastaan ja esimerkistään ideoita, joita voisin hyödyntää ja soveltaa omassa työssäni. Hän käy joustavasti asiakkaidensa kouluilla, hoitopaikoilla ja kodeissa kuntouttamassa noin kahtakymmentä eri asiakasta. Hänen asiakkaansa ovat pääsääntöisesti esikoulu- ja alakouluikäisiä erityistä tukea kehityksensä tueksi tarvitsevia lapsia. Monella hänen asiakkaistaan on kehityksellisiä häiriöitä ja vammoja tai eriasteista kehitysvammaa aiheuttavia kromosomipoikkeavuuksia. Nämä taustalla olevat vammat ja mahdolliset sairaudet aiheuttavat asiakkaille eriasteisia kielen ja puheen ongelmia, joita puheterapeutti käynneillään hoitaa ja kuntouttaa.

Puheterapia onkin yleisin puheen ja kielen kehityksen ongelmien hoito- ja kuntoutusmuoto, jonka tarkoituksena on auttaa puhe- tai kielihäiriöistä lasta, nuorta tai aikuista poistamalla, lieventämällä ja ehkäisemällä puheen ja kielen häiriöitä sekä niihin liittyviä vuorovaikutuksen ongelmia. Puheterapialla hoidetaan esimerkiksi äännevirheitä, viivästynyttä kielellistä kehitystä, kielenkehityksen erityisvaikeutta ja poikkeavaa kielenkehitystä, äänihäiriöitä, lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeuksia sekä änkytystä. Asiakkaalla voi ilmetä häiriöitä kielellisissä taidoissa, puheessa, äänessä, nielemisessä, kuulossa, lukemisessa ja/tai kirjoittamisessa.

Puheterapiaa voi antaa vain puheterapeutti, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon (logopedia, AMK), ja joka on terveydenhuollon laillistama ammattihenkilö. Terapiassa pyritään saamaan kuullun, nähdyn ja liiketunnon hahmotus ja jäsennys kohdilleen, parantamaan muistia ja puhe-elinten toimintaa, vahvistamaan vuorovaikutustaitoja, keskittymiskykyä, kuulohavaintojen vastaanottoa ja puhemotoriikan oppimista sekä laajentamaan sanavarastoa. Mikäli lapsi ei kykene kommunikoimaan puheen avulla, tutustuttaa terapeutti hänet myös puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikaatiomenetelmiin ja apuvälineisiin. Terapiamuodot vaihtelevat yksilöllisesti lapsen iän, puheen- ja kielenkehityksen tilan, viivästymien ja poikkeavuuksien mukaan.

Lapsen arjessa aikuisen ei kuitenkaan tarvitse olla puheterapeutti voidakseen tukea lapsen kielen kehitystä. Sillä pohjimmiltaan lapsen kielen kehitykselle tärkeintä on vuorovaikutus. Kasvattajina meiltä itseltämme vaaditaan vuorovaikutustaitoja, kärsivällisyyttä, havainnointikykyä sekä tietoa kielen kehityksen etenemisestä ja tuen tarpeista, mutta ennen kaikkea meidän täytyy omata taitoa olla läsnä, kuulla ja huomioida lapsen kommunikointialoitteita sekä omata tietotaitoa vastata lapsen tarpeisiin. Lapselle tulee suoda pienestä pitäen monipuolisia mahdollisuuksia kommunikoida ja toimia monipuolisissa vuorovaikutustilanteissa. Lapsen kasvuympäristön tulee tukea lapsen kielen kehitystä ja edistää vuorovaikutustaitojen oppimista sekä motivoida sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa, jotta kieli voi kehittyä.

Jokaisen lapsen kielen kehitys etenee omaa yksilöllistä tahtiaan. Toisilla lapsilla sanoja alkaa esiintyä jo alle vuoden iässä ja toisilla puhutun kielen varainen kommunikointi alkaa vasta lähempänä kahden tai kolmen vuoden ikää. Joskus lapsella voidaan kuitenkin havaita erityisiä kielen kehityksen häiriöitä ja viivästymiä, jotka useimmiten johtuvat puheen ja kielen tuottamista säätelevien hermoratojen toiminnan poikkeavuudesta. Puheen ja kielen kehityshäiriöt voivat johtua perinnöllisistä syistä, raskauden, synnytyksen tai imeväisiän aikana aiheutuneesta keskushermoston vauriosta tai toimintahäiriöstä, jostakin neurologisesta sairaudesta, puhe-elinten rakenteellisesta poikkeavuudesta tai esimerkiksi kehitysvammaisuudesta taikka tapaturmaisesti aiheutuneesta vammasta. Puheen ja kielen kehityksen häiriöt voivat aiheuttaa puheen kehityksen viivästymistä, äännevirheitä, virheellistä tai epäsopivaa äänenkäyttöä, puheen sujuvuuden vaikeutta, kuten änkytystä ja sokellusta, erityisiä kielihäiriöitä sekä mutismia tai valikoivaa mutismia. Puheen, kielen ja kommunikoinnin häiriöt voivat myös ilmetä vasta kouluiässä lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksina sekä hahmottamisen tai käyttäytymisen ongelmina.

Lapselle on silti ensiarvoisen tärkeää saada kommunikointiinsa vastavuoroista tukea ja mallia aikuiselta. Jo ennen kuin lapsen ensimmäiset sanat ilmaantuvat, on tärkeää alkaa nimetä lapselle esineitä ja asioita sekä sanoittaa toimintaa ja antaa näin lapselle malli, jota matkia ja edesauttaa näin kielenkehityksen etenemistä. Tärkeää on antaa lapselle mahdollisuus havaita, että puheella ja toiminnalla on selkeä yhteys. Myös erilaisia kuvia voi käyttää kommunikoinnin tukena ja todentaa puhuttua viestiä visuaalisen aistikanavan kautta. Lisäksi myös tukiviittomat antavat lapselle kuulonvaraisen kommunikoinnin lisäksi visuaalista tukea ja tarjoavat keinon kommunikoida. Myös kirjojen lukeminen, sadut, lorut, riimittelyt, laulut ja laululeikit sekä kaikenlainen kielellinen leikinomainen puuhailu lapsen kanssa tukevat kielen kehittymistä, laajentavat lapsen sanavarastoa, kehittävät muistia ja harjaannuttavat vastavuoroisia vuorovaikutustaitoja.

Kasvattajan tulee kuitenkin ensisijassa tuntea lapsen normaalin kielenkehityksen piirteitä, voidakseen havainnoida lapsen puheen ja kielen kehityksen erityisen tuen tarvetta. Näiden tietojen ja havaintojensa pohjalta kasvattajan tulee voida keskustella vanhempien kanssa huolestaan ja epäilemästään lapsen kehityksen tuen tarpeesta. Yhdessä vanhempien kanssa mietitään realistisia tavoitteita sekä keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi ja kirjataan ne lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tarvittaessa otetaan yhteyttä erityislastentarhan opettajaan, jonka kanssa pohditaan keinoja lapsen kielen kehityksen tukemiseksi sekä mahdollista puheterapian tarvetta. Lähetteen puheterapeutin arviointiin antaa alle kouluikäiselle lapselle erityislastentarhanopettaja tai lastenneuvolan terveydenhoitaja. 

Mahdollinen alkava puheterapia saatetaan toteuttaa kunnallisena palveluna tai perhe voi hyödyntää yksityisiä puheterapeutin palveluja tarjoavia tahoja joko omakustanteisesti tai perustelluista syistä kunnan maksusitoumuksen turvin. Puheterapiaan on mahdollista saada myös Kelan tarjoamaa tukea. Puheterapeutti antaa myös neuvoja ja ohjeita lapsen lähiomaisille ja harjoitteita kotona tehtäväksi sekä konsultoi esimerkiksi hoitopaikan henkilökuntaa, jotta lapsen kuntoutus olisi johdonmukaista ja yhtenevää. On erittäin tärkeää, että kaikki lapsen kanssa toimivat tahot sitoutuvat suunnitelman mukaisiin sopimuksiin ja edistävät toiminnallaan hänen kuntoutumistaan ja kehitystään.