TUTUSTU PIENEEN KISSANPOIKAAN, NIMELTÄÄN PAJUNKISSA JA LÄHDE SEN MUKANA SEIKKAILUUN!

Suosittelen tätä ihanan nostalgista Tammen kultaiset kirjat-sarjaan kuuluvaa satukirjaa "Pajunkissa". Muistan tämän kirjan omasta lapsuudestani. Lapsena lukemani kirja oli alunperin peräisin jo äitini lapsuudesta. Nyt on taas ajankohtainen aika kaivaa kirja hyllystä esille ja lukea se iltasatuna neidille.

Kirja kertoo siis pienestä harmaasta kissasta nimeltään Pajunkissa, joka lähtee etsimään "niitä, jotka ovat yhtä harmaita ja pehmoisia kuin hän itse". Tällä retkellään Pajunkissa tapaa monia lapsille tuttuja eläimiä, kuten koppakuoriaisen, sammakon, hiiren, perhosen, lintuja, mehiläisen, oravan ja jopa ravun, löytääkseen etsimänsä sieltä, mistä seikkailunsa aloittikin. Ja näinhän se usein elämässä käykin, että täytyy ensin käydä kaukana toteamassa onnen löytyvänkin ihan siitä läheltä.

Satu sopii erinomaisesti kevääseen ja juuri tähän aikaan, jolloin pajunkissoja näkyy pajukoissa ja pihapiirin eläimet heräilevät piiloistaan. Pajunkissat myös kiehtovat lapsia pehmeydellään ja on kutkuttavaa leikkiä pientä mielikuvitusleikkiä,  josko ne vaikka olisivatkin ihan pieniä, oikeita kissanpoikia... Kirjaa lukiessa samalla tutustutaan myös vuodenkiertoon ja erilaisiin lähiympäristön eläimiin. Kirjassa on aivan ihana kuvitus ja lämminhenkinen tarina, joten mukavia lukuhetkiä sen parissa!

"EI HAUKKU HAAVAA TEE"

- Vai tekeekö sittenkin...?

Alkukeväästä rohkea 11-vuotias Valtteri-poika kertoi Aamu-TV:ssä kohtaamastaan vihapuheesta ja rasismista ( Aamu- TV 21.3.2016). Tämän seurauksena monet päättäjät ovat mm. sosiaalisessa mediassa kommentoineet ja kiittäneet Valtteria hänen rohkeudestaan aina Valtakunnan Presidentti Sauli Niinistöä myöten ja tuominneet rasismin.

Erilaisuutta aggressiivisessa mielessä korostava vihapuhe, nimittely, syrjiminen, eristäminen sekä henkinen ja fyysinen väkivalta, jollaisiksi rasismia kuvataan, jättää jälkensä etenkin lapsiin, joiden voi olla vaikea ymmärtää satuttavien ja hämmentävien sanojen ja tekojen merkitystä. Jatkuvan vihapuheen kuuleminen saa lapsen kokemaan, ettei hän ole yhtä arvokas kuin muut ja kokee itsensä ulkopuoliseksi, yhteisöön kuulumattomaksi. Jos lapsi joutuu kohtaamaan tällaista aikuisen taholta tai aikuinen ei puolusta häntä rasistiselta kohtelulta, lapsen luottamus aikuiseen katoaa ja hänen perusturvallisuuden tunteensa menee rikki, kertoo eräässä artikkelissa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. Rasismin uhriksi joutunut lapsi kaipaa myötätuntoa ja lohdutusta, kannustusta ja rohkaisua sekä vakuutusta siitä, että hän on tärkeä ja arvokas juuri omana itsenään.

Opiskeluni myötä olen saanut etuoikeuden tutustua maahanmuuttajataustaisiin lapsiin ja nuoriin opintoihini liittyvän käytännön harjoittelun kautta perusopetuksen valmistavalla luokalla. Harjoittelu antoi minulle uusia näkökulmia ja tilaisuuden pohtia omia ja kanssaihmisteni asenteita erilaisuuden sietämistä kohtaan. Aikaisemmat kosketukseni monikulttuurisuuteen ja etenkin turvapaikanhakijoihin juontavat juurensa aiheen ympärillä velloneeseen uutisointiin ja sosiaalisen median luomaan kuvaan, jotka usein sotivat omia arvojani vastaan. Kohahduttavat uutiset noteerataan, mutta monet ennakkoluulot johtuvat tietämättömyydestä ja väärinkäsityksistä. Ne aiheuttavat kärjistyneitä tilanteita ja aggressiivisiakin reaktioita.

Olen ylpeä oman paikkakuntani päättäjistä, jotka päättivät tarjota turvapaikanhakijoille kodin ja vapaaehtoisten tekemästä työstä heidän hyväkseen. Kaupungin rajallisten resurssien lisäksi myös seurakunta sekä kaupungissamme toimivat yhdistykset ja yritykset ovat kantaneet kortensa kekoon yhteisöllisyyden ja tutuiksi tulemisen edistämiseksi järjestämällä yhteisiä tapahtumia ja retkiä.

Itse sain mahdollisuuden kulkea hetken matkaa näiden lasten ja nuorten rinnalla kotoutumisen polulla tähän uuteen maahan ja uuteen kulttuuriin. Olen kiitollinen tästä tilaisuudesta tukea heidän koulunkäyntiään ja sopeutumistaan omalta osaltani. Työskentely maahanmuuttajien ohjaajana oli minulle aivan uusi aluevaltaus, jota jännitin etukäteen hieman. Alun jäykkyyden jälkeen  yhteistyömme oli erittäin antoisaa. Myös minä tunsin saavani vastavuoroisesti harjoittelusta paljon, ehkä enemmän kuin tunsin antaneeni. Niin herättävä ja opettavainen kokemus käytännön harjoittelusta jäi.

Monikulttuurisessa ohjaus- ja kasvatustyössä on ensisijaista kohdata kukin henkilö yksilönä. Meillä jokaisella on omat tarpeemme ja omat yksilölliset piirteemme. Kulttuuriin ja tapaperinteeseen liittyvät piirteet ovat vain yksi osa identiteettiämme. Monikulttuurisuuden lisääntyessä on tärkeää muistaa humaanius ja ensisijaisesti kohtaamme lapsen aina lapsena ja vanhemman vanhempana, kulttuurierot ovat tässä kohtaamisessa vasta toissijaisia huomioita. On kuitenkin hyvä ottaa toiminnassaan huomioon esimerkiksi uskonnollisiin tapoihin liittyvät seikat vuorovaikutustilanteissa, jotta karkeita kunnianloukkauksilta ja väärinkäsityksiltä vältyttäisiin, mutta tärkeintä on luottamuksen luominen ja sen ylläpitäminen sekä ihmisyys, toisen kohtaaminen aidosti, avoimesti ja sydämellisesti.

Edellä mainitun oivalluksen minulle konkretisoi hyvin elävästi eräs pieni afgaanipoika osoittamalla, että 6-vuotias on aina 6-vuotias oli hänen kulttuuritaustansa mikä tahansa ja varsinaisen yhteisen kielen puuttuessa jo pelkällä lapsen lämpimällä kohtaamisella pääsin pitkälle vuorovaikutussuhteen luomisessa. Itse toivon, että muistaisimme erilaisuuden olevan ennemminkin vuorovaikutusta rikastuttava kuin rajoittava tekijä ja olen nyt itsekin henkilökohtaisesti monikulttuuriselle erilaisuudelle avoimempi ja monta, monta kokemusta rikkaampi!

Visuaalisesti erilaisuuteen tutustuttavana kuvataidetyönä teimme 8-vuotiaan tytön kanssa yhdessä yllä kuvatun yhteisen taideteoksen, jossa yhdistyvät aikuisen ja lapsen kädet iloiseen tervehdykseen. Työtä varten tarvitaan A3-kokoinen paperi, lyijykynä, puuvärit sekä vesivärit. Paperi voidaan teipata alustaan maalarinteipillä, jolloin se pysyy hyvin paikallaan ja työhön saadaan näin siistit reunat. Paperille piirretään lyijykynällä molempien kädet omaa kättä mallina käyttäen. Tarkastellaan ja vertaillaan hetki käsien kokoa, ihon sävyä, koristeita kuten sormuksia tai tytöillä ehkä kynsilakkaakin ja halutessa piirretään näitä yksityiskohtia myös käsiin. Tämän jälkeen kumpikin värittää oman kätensä puuväreillä ja sen jälkeen tausta maalataan vesiväreillä yhteisesti valitulla molemmille mieleisellä värillä.

PÄÄSIÄISPUPUN TARINA

Pääsiäisen perinteisiin koristeisiin kuuluvat tipujen ja munien ohella pehmoiset puput. Vaikka pääsiäinen koetaan kristilliseksi juhlaksi, monet sen perinteet juontavat juurensa kuitenkin kansanperinteeseen ja vanhoihin uskomuksiin.

Keväällä luonto herää talven jälkeen. Siksi jo ennen kristinuskoa Suomessakin kevään aikana juhlittiin uuden elämän alkua ja hedelmällisyyttä. Monet pääsiäisperinteemme yhdistävätkin kristillistä perinnettä sekä vanhoja uskomuksia. Näin ollen munat ja tiput liittyvät selkeästi vertauskuvallisesti uuden elämän alkuun. Muna on ollut tunnettu uudelleen syntymisen ja hedelmällisyyden symboli jo antiikin ajoista lähtien.

Mutta mistä juontuvat pupun juuret pääsiäisen perinteisenä symbolina ja koristeena? Jäniksen ja kanin luonnollinen kyky lisääntyä nopeasti on yksi syy hedelmällisyyden symboliikkaan, mutta maalattuja munia munivan pääsiäispupun syntyhistoria liittyy kuitenkin alunperin Keski-Eurooppalaiseen mytologiseen tarinaan keskiajalta, jonka mukaan uskottiin, että hedelmällisyyden jumalatar, Ostaran pyhä eläin olisi ollut jänis.

Myytin mukaan eräänä kevätpäivänä Ostara oli löytänyt pahasti haavoittuneen linnun, jonka hän halusi parantaa. Mutta koska hän ei voinut palauttaa linnun lentokykyä, hän teki linnusta pyhän eläimensä kunniaksi jäniksen. Jänis säilytti kuitenkin kykynsä munia. Kiittääkseen jumalatarta parantamisestaan jänis muni munan, maalasi sen kauniiksi ja antoi jumalattarelle lahjaksi. Tästä jäniksen antamasta lahjasta siis juontaa juurensa munien maalaaminen ja koristeleminen sekä niiden antaminen lahjaksi läheisille ja ystäville.

Suomeen tämä jänis-tarina kulkeutui vasta 1900-luvulla ja munien maalaaminen oli pitkään vain hienoston harrastus. Nykypäivänä munien maalaaminen ja koristelu on monissa perheissä yleistä. Monissa perheissä pääsiäispupu vierailee jättäen yllätysherkkuja lapsille ja sen piiloon munimien yllätysmunien etsintä on monen lapsen kovasti odottama pääsiäisen ohjelmanumero palmusunnuntain virpomisen ohella. 

Pääsiäisvieraiden kanssa askartelimme näitä iloisen värikkäitä pääsiäispupuja kartongista ja kuviopapereista. Askartelemassa oli  2-, 4-, 8- ja 9-vuotiaat lapset. Tarkemmat ohjeet tähän askarteluun löytyy askarteluvinkeistä.

Lähde: SKS, The Pagan History of Easter

KEIJO KYYKÄÄRME KEVÄTMIELELLÄ, VESI KIELELLÄ...

 

Kevät alkaa olla pitkällä ja koululaisten kesäloma kolkuttelee jo ihan nurkan takana. Ilmojen lämmetessä myös kyyt ovat heränneet talvihorroksestaan, joten lasten kanssa saa olla tarkkana. Onneksi lapset kyllä tömistelevät juostessaan ja leikkiessään sen verran paljon, että käärmeetkin tuntevat sen nahoissaan jo kaukaa ja luikertelevat alta pois. Sen varaan ei kannata kuitenkaan jättää, vaan varustautua pusikoihin riittävällä varustuksella mm. kumisaappain ja muistaa tarkistaa ensiaputarvikkeista kyypakkauksen voimassaolo. 

Kyy on ainoa Suomen luonnossa elävä käärmelaji, jonka purema on ihmiselle ja eläimelle haitallinen. Kyyn puremaan käytetään ensihoitona hydrokortisonia sisältäviä kyytabletteja potilaan painon mukaan annosteltuna. Tabletit otetaan pienen nestemäärän kera. Pureman kohteelle voi tulla puremasta pahoinvointia, joten runsasta juomista vältetään puoli tuntia pureman jälkeen. Puremakohta on pidettävä mahdollisimman liikkumattomana, jotta myrkyn imeytyminen puremakohdasta olisi vähäisempää. Kyyn purema on harvoin hengenvaarallinen, mutta silti on parasta hakeutua pikimmiten lääkärin tarkistukseen. Kyytabletteja voidaan käyttää ensihoitona myös ampiaisen ja mehiläisen pistojen yhteydessä. Pakkauksen ohje tulee lukea huolella ja noudattaa ohjeita tarkoituksen mukaisen hoidon varmistamiseksi.

Vaikka käärmeet hurjilta ja pelottavilta ehkä tuntuvatkin, ne ovat silti luonnossa tarpeellisia. "Kyykammo" on ajanut ihmiset hävittämään luikertelijat asuinalueiltaan ja kyyt ovatkin nykyään rauhoitettuja, jotta niiden kanta säilyisi pitämään muunmuassa pienjyrsijäkannat riittävän pieninä. Aikuisten kammo käärmeitä kohtaan tarttuu helposti myös lapsiin, jotka voivat nähdä käärmeistä pahoja unia sekä vältellä leikkejä pihamaalla. Näin käydessä lapsen käärmepelkoa voi kokeilla lievittää juttelemalla lapsen kanssa hänen pelostaan ja tutkimalla yhdessä tietoa käärmeistä tai vaikkapa askartelemalla kartongista tällaisen oman ja vähemmän pelottavan "Keijo Kyykäärmeen", joka lämmittelee kierteellä nurmikolla kevätauringon paisteessa. Tarkemmat askarteluohjeet löytyvät askarteluvinkeistä.