ETT, TVÅ, TRE, FYRA...

Viikolla 46 harjoittelupaikassani vietettiin teemaviikkoa aiheena kansainvälisyys. Koulun käytävillä näkyi paljon oppilaiden askartelemia hienoja lippunauhoja ja erikielisiä tervehdyksiä. Oli myös mielenkiintoista lukea oppilaiden tekemiä tietoiskuja eri maista ympäri maapallon. Aulassa käytiin kaikki laittamassa suureen maailmankarttaan omat merkkimme niistä maista, joissa olemme käyneet. Oppilaskunnan edustajat järjestivät kansainvälisyyteen liittyviä aamunavauksia keskusradion välityksellä. Teemaviikko huipentui koko koulun yhteiseen "pajapäivään". Oppilaat saivat kukin valita useammasta vaihtoehdosta ja ilmoittautua kolmeen mieleiseen pajaan. Joukossa oli mm. lyhytelokuvia, askartelua, kielten opettelua ja esimerkiksi ulkomailla asuneet oppilaat ja opettajat kertoivat kokemuksiaan. 

Itse hyppäsin lennosta vetämään pajapäivän askartelupajaa, sillä siitä vastuussa ollut opettaja sairastui äkillisesti. Hyvin päivästä selvittiin, sovellettiin hiukan omiamme tarpeen tullen ja luotsasimme toisen ohjaajan kanssa kolme askartelupajaa läpi niin sanotusti "hallitussa kaaoksessa"... :) Mutta varsinaisesti tässä päivityksessä jaan tämän mainion vinkin, joka on sovellettavissa ja muokattavissa vaikka mihin toimintaan! Tässä yhteydessä sen avulla kertasimme ruotsin kielen numeroita 1-20 ohjaamallani ruotsin tunnilla luokkamme isojen oppilaiden kanssa. Ideana oli yhdistää sopiva numero ruotsiksi oikeaan pyykkipojassa olevaan lukuun ja ripustaa sukka tai lapanen tällä pyykkipojalla narulle oikeaan numerojärjestykseen. 

Pyykkipoikina hyödynsin valmiita joulukalenterin numeroituja pyykkipoikia. Pyykkipoikien ripustaminen lisää myös kivasti oppilaiden sorminäppäryyttä ja hakemalla sukkia ja lapasia toiselta puolelta luokkaa saadaan toimintaan liikettä ja oppilaat pois pulpetin äärestä tekemään yhteistyötä. Sukat ja lapaset ovat roikkuneet siitä asti tällä narulla luokassa ja niitä on monta kertaa kerrattu tunnin jälkeenkin ihan oma-aloitteisesti. Luokan pienemmätkin, joilla ei vielä ruotsin opetusta ole, ovat tavanneet ja tutkineet narua mielenkiinnolla. On ollut hienoa seurata kuinka isommat ohjastavat ja neuvovat pienempiään tässä luokassa. Tätä ideaa varmasti hyödynnän myöhemminkin ja sovellan sitä alle kouluikäisten toimintaan sopivaksi. Hej då och vi ses snart!

KRAVATTI SUORASSA JA SANAT SOLMUSSA

Opintojeni viimeisen harjoittelupaikkani oppilaiden isiä muistettiin valkoisin kauluspaidoin ja värikkäin solmioin koristetuilla isänpäiväkorteilla, jotka sisälsivät yllätyksenä jokaisen isälleen tai papalleen suunnitteleman sanasokkelotehtävän ratkaistavaksi.

Harjoitteluni paikkakuntamme vammaisopetuksen pienluokassa, jossa on kahdeksan erityistä tukea koulunkäyntiinsä tarvitsevaa oppilasta peruskoulun 2-9 vuosiluokilta, alkaa olla jo puolivälissä. Aika on mennyt kuin siivillä tuossa toimintaympäristössä mukavien oppilaiden ja luokassa toimivien aikuisten parissa. Mielenkiintoista puuhaa on ollut kovasti eikä aika ole tullut pitkäksi. Viime viikolla askartelimmekin luokassa hienomotoriikan harjoitteluna isänpäiväkortteja. Opettajan ennalta mietitty sanasokkelotehtävä sopi hienosti näiden kauluspaita-korttien sisäpuolelle ja samalla tämä hauska muistaminen oli kortti sekä itse lahja. 

Jokainen oppilas sai ensin miettiä omaa isää tai pappaa kuvaavia sanoja, jotka sitten syötettiin netistä löytyvään sanasokkelo-ohjelmaan. Ohjelma piilotti automaattisesti valitut sanat sokkeloon satunnaiseen järjestykseen joko vaakaan, suoraan tai vinoon. Itse kortti tehtiin neliön mallisista korttipohjista, joihin valkoisesta kopiopaperista leikattiin ja liimattiin kauluspaita. Jokainen sai valita ja värittää mieleisen kravatin, joka liimattiin keskelle paitaa ja käännettiin kaulukset paikalleen. Solmion koristeeksi valitiin vielä näyttäviä nappeja. Viikonlopun kuulumisten perusteella isät olivat pitäneet näistä yllätyksistään kovasti!

MONSTERIMATIKKAA

Tällä lasten ja nuorten erityisohjauksen ammatillisen toiminnan opintojaksolla suoritin siis näyttöni yksilökuntoutuksen parissa puheterapiassa, joka on puheen ja kielen häiriöiden yleisin hoito- ja kuntoutusmuoto. Puheterapian tarkoituksena on auttaa puhe- tai kielihäiriöistä lasta poistamalla, lieventämällä ja ehkäisemällä puheen ja kielen häiriöitä sekä niihin liittyviä vuorovaikutuksen ongelmia.
 

Moninaiset eriasteiset erityisen tuen tarpeet voivat vaikuttaa lapsen puheen ymmärtämiseen ja tuottamiseen, keskittymiskykyyn, voimansäätelyyn, tunteiden säätelyyn ja pettymyksen sietoon. Puheterapiassa tuetaankin lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan myös lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Puheterapian tavoitteena voi olla lapsen hienomotoristen taitojen, hahmotuskyvyn, silmän ja käden koordinaation, keskittymisen ja käsillä olevan toiminnan loppuun asti viemisen tukeminen.   

Myös lapsen matemaattisten taitojen ja käsitteiden hallinnan vahvistaminen tukee lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen etenemistä. Puheterapiassa harjoitellaankin myös lukumäärä-vastaavuuden ymmärtämistä, vahvistetaan lukemaan oppimisen edellytyksiä sekä ylläpidetään jo opittua luku- ja kirjoitustaitoa. Nämä seikat on hyvä huomioida myös päivähoidossa ja tarjota lapselle monipuolisia sekä motivoivia mahdollisuuksia uuden oppimiseen, toiminnan toistoihin ja jo opitun kertaamiseen. 

Laskemisen ja lukumäärän hahmottamisen harjoitteluun sopivatkin mukavaksi vaihteluksi nämä hauskat "matikkamonsterit", jotka olen askarrellut leikkaamalla monsterit värillisestä paperista ja liimannut pohjakartongille. Valmiit monsterit on hyvä laminoida tai päällystää kontaktimuovilla kestävämmiksi. Ideana on, että monsterit askarrellaan ilman silmiä ja lapsen tehtävänä on heittää nopalla silmäluku, joka määrää kyseisen monsterin silmien lukumäärän. Tähän matikkamateriaaliin silmiksi käyvät esimerkiksi valmiit isot askartelusilmät tai niitä voi leikata itse kartongista.

Noppaa heitellessä ja silmiä mieluisiin paikkoihin asetellessa kehittyvät huomaamatta myös silmän ja käden koordinaatio sekä hienomotoriikka. Samalla voidaan harjoitella esimerkiksi käsitteitä sekä värejä ja muotoja. Tämä oli erittäin suosittu harjoitus näyttöviikolla ohjattavien lasten parissa.

LAPSUUDEN POLKU ON PARASTA AIKAA, SEIKKAILUN MIELTÄ JA SADUN TAIKAA!

Tiedätkö mitä?

Oli kerran pikkuinen - tiedätkö mikä?
Ihan hirveän pikkuinen - tiedätkö mikä?
Ihan hirveän pikkuinen kissa.

Ja se pikkuinen kissa - tiedätkö mitä?
Se pikkuinen kissa - tiedätkö mitä?
Hiipi illoin kellarissa.

Mutta kellarin loukossa - tiedätkö mitä?
Siellä kellarin loukossa - tiedätkö mitä?
Asui kamalan suuri rotta.

Ja se kamala rotta - tiedätkö mitä?
ajoi pois sen kissan - uskotkos sitä?
Mutta se on aivan totta!

-Marjatta Kurenniemi-

Eilen 18.10. vietettiin satupäivää ja koko tämä viikko on laajennettu kokonaiseksi valtakunnalliseksi satuviikoksi. Tällä viikolla monella paikkakunnalla, etenkin kirjastoissa, on varmasti monenlaisia satuihin ja lukemiseen liittyviä tapahtumia tarjolla. Monissa päivähoitopaikoissakin on varmasti panostettu satuviikon toteutukseen ja teemaan liittyvään toimintaan. Päivähoidon arjessa luetaan tietenkin paljon muutenkin, mutta näin satuviikolla erityisesti. Lasten kanssa tehdään esimerkiksi omia satukirjoja ja keksitään omia satuja sekä tietenkin myös sadutetaan.

Sadutus onkin hyvin monipuolinen menetelmä etenkin lasten parissa työskennellessä, joskin sitä voidaan käyttää myös hyvin monen ikäisten kanssa. Sadutus on menetelmä, jossa vapaasti soljuva kertomus, uusi tarina syntyy vuorovaikutuksessa kertojan ja saduttajan välillä. Sadutus poikkeaa tavallisesta sadunkerronnasta siinä, että lapsen tai lapsiryhmän kertoessa aikuinen kirjaa tarinan sellaisenaan ja lukee sen kertojalle, jotta tämä voi tehdä siihen korjauksia. 

Saduttamisessa asetutaan kuuntelemaan, mitä lapset tai muun ikäiset sadutettavat ajattelevat ja minkälaisista asioista he kertovat silloin, kun kertomista ei ohjailla tehtävillä tai kysymyksillä. Sadutusmenetelmää käytettäessä ei ennakoida eikä ohjata keskustelun kulkua. Kertomusta ei myöskään arvioida. Kertoja päättää itse, mistä ja miten hän haluaa kertoa. Hän päättää myös siitä, mitä hän haluaa jättää sanomatta. Saduttaminen perustuu ajatukseen, että jokaisella iästä, sukupuolesta, kulttuurista, koulutustasosta tai vammaisuudesta huolimatta, on sanottavaa ja että jokainen, myös pieni lapsi ja iäkäs vanhus osaavat pukea ajatuksensa sadun muotoon. 

Menetelmä koostuu neljästä vaiheesta: Kertomiseen on yhdistetty tarinan sana- ja äännetarkka kirjoittaminen, sen lukeminen ja kertojan toivomien korjausten tekeminen. Välineinä käytetään kynää ja paperia. Sadutuksen alkuperäisen periaatteen mukaan lapselle ei anneta aihetta eikä tehdä johdattelevia kysymyksiä, vaan annetaan lapsen tuottaa tarinaa omista lähtökohdistaan lähtien. Lasta yksinkertaisesti pyydetään kertomaan tarina, jonka saduttaja kirjaa ylös lapsen omin sanoin sellaisena kuin lapsi on sen tuottanut. Kun lapsi on kertonut kaiken haluamansa, lapsen tuottama tarina luetaan ääneen ja lapsi saa tehdä siihen halutessaan muutoksia. 

Saduttaa voi kaksin tai aivan yhtä hyvin isommassakin ryhmässä. Sadutus myös yhdistää ja lähentää, se rohkaisee ja lohduttaa. Se antaa läheisyyden ja turvallisuuden tunteen. Sadutus pysäyttää kiireen ja auttaa keskittymään olennaiseen, sanoihin ja sanojen välissä olevan hiljaisen puheen viesteihin. Sadutusmenetelmän voima piilee siinä, että saduttaja ja kertoja asettuvat hetkeksi samalle aaltopituudelle, ikiaikaisten sadunkertojien tavoin vapaasti soljuvan tarinan vietäviksi mielikuvien ja toden rajamaille.

Sadutus on myös vuorovaikutusta. Sadutuksen avulla kuunnellaan. Se on osallisuutta ja läsnäoloa, kuulluksi tulemista korostava työväline, joka mainitaan myös lastensuojelun työmenetelmänä lastensuojelua tarvitsevien lasten ja nuorten parissa työskennellessä sekä terapiamenetelmänä. Menetelmä perustuu siihen, että jokaisella on omia kokemuksia ja niistä muodostunutta erityistä tietoa, jota kellään muulla ei ole. Kun vuorovaikutus sadutuksessa on arvioinnista vapaa, se antaa mahdollisuuden kertojalle asettaa sanansa niin, että ne aidosti heijastavat hänen omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan.

Sadutus lisää myös lasten kielellistä tietoisuutta sekä vahvistaa tarinan kerronnan ja omien ajatusten julkituomisen taitoja. Säännöllisesti satuja kertonut lapsi rohkaistuu myös kertomaan omia ajatuksiaan erilaisissa tilanteissa ja lapsen itsetunto sekä usko omiin kykyihin ja näkemyksiin vahvistuu sadutuksen myötä. Sadutuksen avulla keskustelukulttuuria voidaan myös muuttaa demokraattisemmaksi. Hiljaiset saavat äänensä kuuluviin ja puheliaat kiinnostuvat kuuntelemisesta. Sadutettavat tutustuvat toisiinsa uudelta pohjalta.  Sadutuksella on myös ryhmäyttävä vaikutus, kun yhdessä luotuja tarinoita luetaan uudelleen, niistä keskustellaan yhdessä ja mietitään miten tarina etenee. Näin ollen sadutuksen keinoin voidaan harjoittaa myös sosiaalisen kanssakäymisen taitoja ja se mahdollistaa monella tapaa niin lasten kuin nuortenkin osallisuuden ja ehkäisee syrjäytymistä

Sadutus menetelmänä perustuu alunperin psykologi Monika Riihelän 1980- luvun alussa kehittämään menetelmään hänen työskennellessään koulupsykologina. Hän on sittemmin mm. Liisa Karlssonin kanssa kehittänyt menetelmää tutkimustyönsä tuloksena. Alkuperäisten sadutuksen periaatteiden lisäksi käytän  toiminnassani  sadutusta monella muullakin tapaa erilaisissa yhteyksissä ja tarpeen mukaan kertomuksia voimme koostaa myös jonkin tietyn aiheen ympäriltä tai ihan vapaasti lapsen sen hetkisen mielenkiinnon tai tarpeiden mukaan. Sadutuksen runkona olen käyttänyt silloin tällöin myös kuvia, valokuvia tai lasten omia piirroksia, joista lapset ovat kertoneet ja rakentaneet tarinaansa yhden tai useamman kuvan pohjalta. Lapset voivat mielestäni hyvin myös itse kuvittaa kertomansa tarinan.

Sadutusta käytän myös kertaamaan tapahtumia ja retkiä tai kokoamaan tietyn teeman tai projektin lopuksi yhteen. Tällöin lapset saavat piirtää ja kertoa omia ajatuksiaan ja mieleen painuneita asioita esimerkiksi retkestä tai tietystä projektista ja kirjaan ne ylös lapsen omin sanoin. Tämä mielestäni auttaa lasta jäsentämään kokemaansa ja oppimaansa sekä kertomaan siitä. Piirrokset ja kertomukset kerään lapsen kasvunkansioon ja niihin voidaan myöhemmin näin myös palata ja muistella menneitä tapahtumia. Tämä hyväksi koettu tapa kehittää monen muun taidon ohella hyvin myös muistia, sanavarastoa, kerronnallisia-   ja vuorovaikutustaitoja, kun kokemuksista keskustellaan yhdessä. Tässä alla on yksi variaatio, miten sadutusta voi varhaiskasvatustoiminnassa käyttää tukemaan lapsen omia kerronnallisen ilmaisun taitoja. Katsopa alta maailman ympäri reissaavan kengurun tarina!

SATUILEMISIIN!