PÄÄ, OLKAPÄÄT, POLVET, VARPAAT...

Sateiseen kesälomapäivään keksin lapsille hauskan puuhan omasta lapsuudestani. Aikanaan oman äidin kanssa näitä lapsena piirrelleenä muistin tänään nämä hassun hauskat yhteistyöllä muodostuvat  hahmot. Vietettiinpä siis aika hauska piirusteluhetki iltapäivällä lasten kanssa kuultuani taasen "äiti, mitä mä tekisin?"-kysymyksen... 

Ideana siis on taittaa tyhjä A4-piirustuspaperi neljään osaan haitariksi. Ensimmäiseen osioon piirretään pää, seuraavaan ylävartalo, seuraavaan alavartalo ja viimeiseen jalkaterät tai kengät ja jokin elementti, jolla tämä yhdessä piirretty hahmo seisoo. Ideana on siis, että omaa piirustusta ei näytetä muille ja seuraavaa osiota varten paperinippua siirretään seuraavalle piirtäjälle, jotta lopulta muodostuu hassunkurinen piirroshahmo, jonka jokainen osio on eri piirtäjän tekemä. 

Oman osion piirrettyään, kukin kääntää seuraavan tyhjän osion esiin ja merkitsee siihen kohdat, joista seuraava piirtäjä aloittaa seuraavan vartalonosan. Vain mielikuvitus on rajana näissä piirustuksissa ja mitä erikoisempia piirroksia kukin piirtää, sitä hauskempi on lopputulos! Omat piirrokset voivat olla osia ihan mistä hahmosta tahansa. Eri hahmoja voi käyttää hyväkseen hassuttelussa. Piirros voi olla ihminen, tyttö, poika, prinsessa, eläin, avaruusolento, satuhahmo... ihan mitä mieleen juolahtaa piirtää. Lopussa jännitetään, kun yksi kerrallaan avaa oman nippunsa ja nähdään millaisia hauskoja hahmoja on saatu yhdessä aikaan! 

Piirustelun avulla voidaan tässä puuhassa hahmottaa kehonosia ja harjaannuttaa myös hienomotoriikkaa, kynänkäsittelytaitoja sekä silmän ja käden koordinaatiota. Välineet eivät ole kummoiset eli paperia ja värikyniä vain tarvitaan ja sitten vain päästetään mielikuvitus irti!

KIRPPISTELYÄ

Viikonloppuna paikkakunnallamme vietettiin yleistä pihakirppispäivää. Meidänkin mäellä kirppisteltiin koko päivä oikein koko perheen voimin! Lapset myivät omilla pöydillään omia tavaroitaan. Olimme käyneet etukäteen keskustelua siitä, kun luopuu jostain itselleen tarpeettomasta, on kivempi hankkia sitten uutta tilalle tai säästää kirpputorimyynnistä saadut rahat jotakin erityistä, vaikka kesälomareissua, varten. 

Kävijöitä olikin ihan kivasti ja päivästä jäi mukava fiilis, vaikka sää olikin tuulinen ja kalsea. Pieniä sadekuurojakin saatiin niskaan ajoittain ja oli haettava takkiakin niskaan. Lapset olivat innolla mukana järjestelyissä ja näin hienon kyltinkin tekivät tienhaaraan opastamaan mahdolliset ostajat perille. Naapurin kaveri taisi pojilla olla paras ostaja, joka oli käynyt jo etukäteen katsastamassa tarjonnan,mutta toisaalta hän kyllä sitten myös toimi kelpo "helppo-heikkinä" ja huuteli asiakkaita poikien pöydän tarjontaa tutkimaan.

Lapsille olimme varanneet pihaan myös hiekkalaatikkoleikkejä, kepparirataa, ongintaa ja arvontaa, josta saattoi voittaa hyvän ylläripalkinnon! Arvonnassa tuli arvata lasipurkissa olevien palikoiden määrä ja lähimmäksi arvanneiden kesken arvottiin palkinnot Neiti Näppärän toimiessa onnettarena. Neiti tosin taisi itse tuhlata omat tienestinsä isoveljen pöydän antimiin, joista käytiin kovaa kaupantekoa ja tinkaamista Huutokauppakeisarin malliin... Äidin idea tosin oli, että tavarat jatkaisivat elämäänsä jossain muualla kuin meidän huushollissa, mutta kun neiti oli niin onnellinen "kirpputorilöydöistään", joten eihän sitä voinut muuta kuin iloita niistä hänen kanssaan!

Tarjolla pienessä "itsepalvelukahviossamme" oli kahvia, omien pensaiden marjamehua ja makoisia puolukkamuffineita, joista sai halutessaan maksaa pienen kannatusmaksun omantunnon mukaan. Kukaan meidän jengistä ei ainakaan kieltäytynyt osallistumasta seuraavallakin kerralla, joten ehkä meillä on seuraavanakin kirppistelypäivänä taasen omalla pihalla pöydät koreana, ellei peräti jo aikaisemminkin...

PERHETUVAN KEVÄTKAUDEN PÄÄTTÄJÄISET

"Mitähän tänään tapahtuu,

kun on noin naurussa suu?

Onkohan syynä tällainen juttu:

juhliin tulee ystävä ja tuttu!"

Näyttöviikkoni perhetyössä oli edennyt jo viimeiseen päivään, kun Perhetuvan kevätkauden päättymistä juhlistettiin yhteisellä piknikillä läheisellä leikkikentällä. Näyttöviikkoni huipennukseksi olin tehnyt leikkikentälle lapsille valokuvasuunnistuksen ja helposti kentällä toteutettavan askartelun.

Helteinen näyttöviikon sää ei pettänyt siis viimeisenäkään päivänä ja saimme nauttia kauniista säästä. Hellettä hiukan hillitsi hento tuulenviri, joka vilvoitti mukavasti. Piknikillä nautittiin makoisasta mehusta ja leipomistani puolukkamuffineista. Lapset viihtyivät hiekkalaatikolla ja kuka missäkin härvelissä. Perhetuvan kävijät ovat olleet suhteellisen pientä väkeä, mutta onneksi myös suunnistajia löytyi ja lopulta innokkaita askartelijoitakin useampia. Vietimme mukavan yhteisen aamupäivän leikkikenttäpiknikillä.

Askartelu oli helppo, mikä olikin askartelun kriteerinä toteutuspaikan ollessa leikkikentän nurmialue ja askartelijoiden ikähaitari mahdollisesti hyvin laaja.  Päädyinkin siis tähän iloiseen ja viikon helteisiin sekä kesäloman alkuun sopivaan aurinko-askarteluun, jossa maalataan kertakäyttölautasia ja yksinkertaisesti vain leikataan säteet lautasen reunasta. Lopuksi maalin hiukan kuivuttua voi lisätä silmät ja nauravan suun. Kun lautasen maalaa molemmin puolin ja kiinnittää naruun, auringon voi ripustaa roikkumaan vaikka ikkunaan paistattelemaan kesäpäivää!

Perhetuvan toiminta jäi siis kesätauolle ja minä sain urakkani päätökseen tällä saralla. Vielä on arviointikeskustelua vaille valmis tämä opintojakso. Haikein mielin kiitin ohjaajiani kesäkukkien kera ja jätin muiston itsestäni myös perhetuvan kävijöille lastenkirjan ja askartelemani taulun muodossa.

" Kesä kukkien piirtäjä,

tuuli pilvien siirtäjä,

aurinko valon antaja."

Aurinkoista kesää ja lämmin kiitos kaikille teille, joihin tutustuin tämän harjoittelujakson aikana!

PÄIVÄPERHOJA NURMELLA

"Perhonen pieni Sinisiipi

saapuu sinun luo,

hyvän tuulen toivotuksen

se mukanansa tuo."

Helteisenä iltapäivänä polkaisin pyörällä perheestä perheeseen ja  toisaalla tyttöjen kanssa askarreltiin kesäisiä perhosia. Tytöt innostuivat askartelemaan useammankin perhosen, jotka lennätettiin nurmikolle valokuvausta varten. Askarteluun käytettiin kartonkia ja värikkäitä silkkipaperikoristeita. Perhosen vartaloksi liimattiin jäätelötikku ja tuntosarviksi askartelupunosta. Tytöt esittelivät iloisen värikkäitä perhosiaan ylpeinä äidin palatessa kotiin. Askartelun lisäksi ehdittiin iltapäivän aikana hypätä narua ja pelata tennistäkin.

HUH HELLETTÄ!

Perhetyön harjoitteluni on edennyt jo näyttöviikkoon asti. Viikkoa on vietetty todella helteisissä tunnelmissa. Äidin jäädessä vauvan kanssa kotiin suuntasimme tänään hyvin varustetun lähileikkikentän sijaan katsomaan tuulimyllyä ja reippailemaan vaihtelevassa maastossa, kiipeilemään kivillä ja tutkimaan mutkittelevia polkuja, mikä toi virkistävää vaihtelua tavanomaiseen ulkoiluun ja antoi motorista tasapainoharjoitusta 2-vuotiaalle vauhdikkaalle vilpertille. Parin tunnin retken ajan ulkoilutimme rattaita, sillä retkiseura jaksoi hienosti kävellä koko matkan mennen tullen. Kyllä sitten retken jälkeen päiväunet maittoivatkin! Evästaukoa pidettiin aurinkoisella kalliolla tuulimyllyn mäellä, josta oli komeat maisemat yli koko kaupungin!