KIRPPISTELYÄ

Viikonloppuna paikkakunnallamme vietettiin yleistä pihakirppispäivää. Meidänkin mäellä kirppisteltiin koko päivä oikein koko perheen voimin! Lapset myivät omilla pöydillään omia tavaroitaan. Olimme käyneet etukäteen keskustelua siitä, kun luopuu jostain itselleen tarpeettomasta, on kivempi hankkia sitten uutta tilalle tai säästää kirpputorimyynnistä saadut rahat jotakin erityistä, vaikka kesälomareissua, varten. 

Kävijöitä olikin ihan kivasti ja päivästä jäi mukava fiilis, vaikka sää olikin tuulinen ja kalsea. Pieniä sadekuurojakin saatiin niskaan ajoittain ja oli haettava takkiakin niskaan. Lapset olivat innolla mukana järjestelyissä ja näin hienon kyltinkin tekivät tienhaaraan opastamaan mahdolliset ostajat perille. Naapurin kaveri taisi pojilla olla paras ostaja, joka oli käynyt jo etukäteen katsastamassa tarjonnan,mutta toisaalta hän kyllä sitten myös toimi kelpo "helppo-heikkinä" ja huuteli asiakkaita poikien pöydän tarjontaa tutkimaan.

Lapsille olimme varanneet pihaan myös hiekkalaatikkoleikkejä, kepparirataa, ongintaa ja arvontaa, josta saattoi voittaa hyvän ylläripalkinnon! Arvonnassa tuli arvata lasipurkissa olevien palikoiden määrä ja lähimmäksi arvanneiden kesken arvottiin palkinnot Neiti Näppärän toimiessa onnettarena. Neiti tosin taisi itse tuhlata omat tienestinsä isoveljen pöydän antimiin, joista käytiin kovaa kaupantekoa ja tinkaamista Huutokauppakeisarin malliin... Äidin idea tosin oli, että tavarat jatkaisivat elämäänsä jossain muualla kuin meidän huushollissa, mutta kun neiti oli niin onnellinen "kirpputorilöydöistään", joten eihän sitä voinut muuta kuin iloita niistä hänen kanssaan!

Tarjolla pienessä "itsepalvelukahviossamme" oli kahvia, omien pensaiden marjamehua ja makoisia puolukkamuffineita, joista sai halutessaan maksaa pienen kannatusmaksun omantunnon mukaan. Kukaan meidän jengistä ei ainakaan kieltäytynyt osallistumasta seuraavallakin kerralla, joten ehkä meillä on seuraavanakin kirppistelypäivänä taasen omalla pihalla pöydät koreana, ellei peräti jo aikaisemminkin...