Kakkaaminen on
meille jokaiselle aivan arkipäiväinen ja normaali ruumiintoiminto.
Jokainen meistä kakkaa pääsääntöisesti joka päivä, toiset useammankin
kerran riippuen yksilöllisestä aineenvaihdunnasta ja
ruokavaliosta. Se on meille niin arkista, että yleensä siihen
kiinnitetään huomiota vasta silloin, kun se ei jostain syystä suju
kunnolla ja normaaliin tapaan. Näin käy myös silloin kun lapsella esiintyy ulostamisen häiriöitä, kuten ummetusta, ripulointia tai esimerkiksi tuhrimista.
Tuhriminen eli sopimattomaan paikkaan ulostaminen on
yleisintä lapsilla, mutta sitä esiintyy jonkin verran myös aikuisilla.
Tuhrimisesta kärsivä lapsi ulostaa
toistuvasti sopimattomissa paikoissa ja tilanteissa. Tuhrimiseen saattaa kuulua myös oman ulosteen tunnustelua, sillä sotkemista ja jopa maistelua. Tuhriminen on ongelmana usein pitkäaikainen, mutta jatkuu vain hyvin
harvoin murrosikään ja aikuisuuteen.
Lapsilla tuhriminen liittyy usein psyykkiseen oireiluun ja pahoinvointiin. Sopimattomassa
paikassa ulostaminen voi olla myös poikkeavan huomiohakuista käyttäytymistä.
Yli puolet lapsista oppii siistiksi
18–24 kuukauden ikään mennessä ja lähes kaikki lapset kahden ja puolen vuoden
ikään mennessä. Jos lapsi ei ole oppinut siistiksi neljän vuoden iässä, usein
toistuvaa housuihin tai vuoteeseen ulostamista pidetään poikkeavana ja sitä
kutsutaan tuhrimiseksi (enkopreesi). Tuhrimista voi ilmetä myös lapsilla, jotka
ovat jo oppineet siistiksi. Ulosteet ovat tällöin yleensä kiinteydeltään
normaaleja. Tuhriminen voi olla osin seurausta ummetuksesta tai se ilmenee
ilman samanaikaista ummetusta.
Tuhriminen on jonkin verran
yleisempää pojilla kuin tytöillä. Viikoittaista tuhrimista ilmenee vajaalla
prosentilla ja harvemmin ilmenevää tuhrimista noin 5 %:lla alle 8-vuotiaista
pojista. Tytöillä vastaavat luvut ovat noin 0,1 % ja 2 %. Tuhriminen ilmenee
kastelusta poiketen yleensä päiväsaikaan.
Tuhriminen on olemukseltaan
monisyinen. Joskus taustalla voivat olla erilaiset ruumiilliset sairaudet,
joskus peräaukon haavauma tai ripuli. Usein tuhriminen on osin
psyykkisperäinen. Se voi olla ulostamiseen tai WC-pyttyyn liittyvää pelkoa,
joskus taustalla olevan masentuneisuuden oire, joskus elämän tilanteeseen
liittyvä regressiivinen oire (palaaminen pikkulapsen asteelle), joskus keino
ilmaista omaa uhmaa ja tapa kapinoida, hakea ja saada erityishuomiota.
Jos tuhriminen on usein toistuvaa ja
jatkuvaa, ongelman vuoksi kannattaa aina kääntyä lastenlääkärin tai
lastenpsykiatrin puoleen. Ongelman taustalla voi olla jokin hoitamaton
ruumiillinen tai psykiatrinen sairaus. Kun fysiologiset sairaudet ja vammat on
tutkimuksilla poissuljettu, tuhrimista voidaan useimmiten lievittää erilaisilla
käyttäytymisterapeuttisilla keinoilla ja psykologin antamalla terapialla. Lapsen
elinoloilla, vanhemmilla sekä muilla läheisillä lapsen kanssa toimivilla
aikuisilla, kuten tutuilla ja turvallisilla hoitajilla on vahva merkitys pienen
tuhrijan kuntoutuksessa, seurannassa sekä tuhrimiseen johtaneen syyn
selvittelyssä.
Lapsen tuhriminen saattaa myös
vanhemmassa herättää normaaleja häpeän ja inhon tunteita. Vanhemman on hyvä
keskustella jonkin ulkopuolisen henkilön tai asiantuntijan kanssa lapsen ongelmasta,
joka voi vaikuttaa haitallisesti koko perheen jaksamiseen. Esimerkiksi
neuvolasta, terveyskeskuksesta ja perheneuvolasta löytyy asiantuntijoita, jotka
ohjaavat lapsen tarvittaessa tarkempien tutkimusten piiriin. Perheneuvolassa
perhe voi yhdessä alan ammattilaisten kanssa miettiä perheen tilanteeseen
sopivia keinoja ja ratkaisumalleja tuhrimisen helpottamiseksi. Perheneuvolan
kautta saa tarvittaessa myös psykologille vastaanottoajan. Lapsiperheiden
kotipalvelun ja perhetyön kautta on myös mahdollista saada keskusteluapua sekä
kodinhoidollista apua jaksamiseen.
Lapsi ei useinkaan tuhri tahallaan vaan taustalla on jokin syy, joka on syytä selvittää. Näin lasta ja perhettä pystytään auttamaan ja ohjaamaan tarkoituksen mukaisella tavalla. Siksi on syytä muistaa lasta tuomitsematon suhtautuminen ja keskustellen selvittää lapsen ikä- ja kehitystaso huomioiden missä on kakkaamiselle sovelias paikka ja kuinka siihen suhtautua. Tuhrimisesta kärsivää lasta ei tule rangaista ja paheksua, koska nämä saattavat vain pahentaa tilannetta. Rankaisua ja paheksuntaa paljon parempi keino onkin lapsen tasoinen keskustelu ja lapsen ikäkaudelle sopivat sovitut pienet palkinnot oikeaan paikkaan ulostamisesta tai tuhrimisesta vapaasta päivästä.
Pienen lapsen kohdalla myös normaaleista vaipanvaihto- ja pottailuhetkistä tulee tehdä lämminhenkisiä yhdessäolon hetkiä, luonnollisia ja tuomitsemattomia. Tosiasiahan on, että kakka haisee, mutta silti lapsen tuoksuille ja paukuille ei tulisi nyrpistellä tai tehdä niistä numeroa, jottei lapsi alkaisi tuntea häpeää ja liittäisi negatiivisia mielikuvia tämän normaalin ruumiintoiminnon yhteyteen, joka voi pitkällä tähtäimellä vaikuttaa myös lapsen seksuaalisuuden kehitykseen haitallisesti.
Lähde:
www.terveyskirjasto.fi
Kirjavinkki lapsen kanssa kakka-keskustelun siivittämiseen:
"Kuka kehtasi kakkia kikkareen päähäni?"
Tarina kertoo myyrästä,joka yrittää selvittää kuka eläimistä kehtasi kakkia suoraan hänen päällensä. Lopulta apu ja ratkaisu löytyy kakkakärpästen tarkemman tutkimuksen avulla. Hilpeä satu, hauskalla kuvituksella sekä rennolla kerronnalla, tekee kakkapuheesta lähestyttävämpää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti