Viime viikolla aloitin kevään viimeisen lisäopintoihini liittyvän työharjoittelun paikkakuntamme Perhekeskuksen perhetyöntekijöiden matkassa. Opintojaksolla tutustutaan erityistä tukea tarvitsevan lapsen ja hänen perheensä tukemiseen ja tämän harjoittelun aikana pääsen osallistumaan ennaltaehkäisevän perhetyön toteutukseen sekä saan osaltani opiskelijan asemassa myös auttaa perheitä ja tukea erilaisten lapsiperheiden jaksamista arjessa kotipalvelun ja perhetyön myötä. Lapsiperheiden kotona annettava arjen apu eli kotipalvelu ja perhepalveluiden perhetyö ovat osaltaan myös ennaltaehkäisevän lastensuojelun muotoina merkittävässä asemassa tukemassa lapsiperheiden arjen sujumista erilaisissa elämäntilanteissa.
Perhekeskuksen toimintaan kuuluvat myös keskiviikkoisin järjestettävä lapsiparkki lyhytaikaiseen lastenhoidon tarpeeseen kotihoidossa oleville alle kouluikäisille lapsille sekä perjantaisin kaikille lapsiperheille avoin Perhetupa, jossa vanhemmat voivat tavata muita vanhempia vertaistuen ohella ja lapset saavat leikkikavereita sekä ikäistään vertaiskontaktia. Perhetyöntekijät ovat perhekahvilatoiminnassa paikalla huolehtimassa käytännönjärjestelyistä ja tarjoamassa keskusteluapua tai palveluohjausta tarpeen mukaan.
Alkuviikko oli meillä tottakai alkuun tutustumista puolin ja toisin, mutta jo perjantaiksi minua pyydettiin vetämään Perhetuvan ohjelmaan kirjattu laululeikkihetki ja minähän tein mielelläni työtä käskettyä. Laululeikkihetkeen valitsin mukavia keväisiä eläinlauluja leikkeineen, jotka ovat hyvin sovellettavissa eri-ikäisille leikkijöille, sillä en yhtään etukäteen tiennyt paikalla olevien ikää enkä lukumäärää. Kukin lapsi vuorollaan sai kurkistaa "runoreppuuni", josta tällä kertaa löytyi siis eläimiin liittyviä laululeikkejä. Lauluja olin valinnut sattumalta juuri niin monta kuin hetkellä oli tuolloin mukana lapsia tavoitteena soveltaa leikkejä lasten ikätason ja jaksamisen mukaan lennossa. Haastetta yhteisen hetken toteutukseen toi kuin toikin leikkijöiden ikäjakauma, joka oli noin 9kk:n ikäisestä pian neljä-vuotiaaseen.
Mukava yhteinen hetki aloitettiin kuitenkin loruleikillä "Tap-tap- taputan, käsilläni taputan ja kun loppuu taputus...", jonka myötä sain yleisön mielenkiinnon herätettyä. Ensimmäiseksi repusta nostettiin Karhunpoikien marssi, jota lauletaan kaikille tutun "Yksi pieni elefantti marssi näin"-laulun sävelellä ja leikitäänkin myös. Laululeikkipiirin isoimmilla "karhunpojilla" oli vielä ilmeisesti talviunilta unihiekkaa silmissä, sillä kukaan ei oikein jaksanut osallistua leikkiin. Välillä niinkin voi sattua, joten siirryttiin nopeasti seuraavaan leikkiin, joka oli myös tuttu "Hämä-hämä-häkki" hiukan uudella twistillä eli parilla lisäsäkeistöllä maustettuna. Erään pienen tyttösen ilme oli näkemisen arvoinen, kun laulu ei päättynytkään siihen totuttuun ensimmäiseen säkeistöön vaan jatkui ja jatkui peräti kahden lisäsäkeistön verran!
Sitten leikittiin kahta perinneleikkeihin kuuluvaa leikkiä: "Pikkulintu lentää", jota voi isommat leikkiä liihottelemalla tilassa ja haukan tullessa juosta pesään eli oman äidin syliin turvaan ja pienempiä äidit lennättivät ilmassa ja nappasivat sitten vauvan kainaloonsa haukkaa piiloon ja "Huu-sai-sai", joka kertoo piiloon menevästä pupusta ja, joka on helppo myös soveltaa pienemmille sylissä leikiteltäväksi. Lopuksi leikittiin vielä vekkulia sammakkoa. Laululeikkihetki päätettiin sulkemalla soittorasia eli tutulla loppulaululla.
Oli oikein hauskaa nauttia mukavasta laululeikkihetkestä ja huomata, että "tatsi" on edelleen tallella, vaikken hetkeen olekaan näin opintovapaalla lapsiryhmille varsinaista leikkitoimintaa vetänytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti