LAPSI VANHEMPIENSA ERON KOKIJANA - Perhetyö eroperheessä

Vanhempiensa eron kokee vuosittain 30 000-40 000 suomalaista alaikäistä lasta ja nuorta, tilastoidaan Lastensuojelun keskusliiton kuukausijulkaisussa Lapsen maailma-lehdessä (5/2016).  Väestöliiton perheneuvonnan internetjulkaisussa taas mainitaan vanhempien eron olevan nykyään yksi yleisimmistä lapsen kokemista stressitekijöistä, se järkyttää lapsen olemassaolon perustuksia. Lapsi elää elämäänsä luottaen sen jatkuvan samanlaisena, jolloin vanhempien ero on aina suuri mullistus lapselle. Yksi yleisempiä eron yhteydessä tavattuja ilmiöitä on Väestöliiton mukaan se, että lapset myös uskovat heidän itsensä olevan jotenkin syypäitä vanhempien väliseen eroon. He luulevat, että toinen vanhempi lähtee pois, koska he ovat olleet tuhmia, laiskoja tai rasittavia. Siksi olisikin välttämätöntä, että molemmat vanhemmat ilmaisisivat lapselle selkeästi, että ero ei mitenkään ole lasten aiheuttama, vaan aikuisten välisistä asioista johtuva. Lasten maailma-lehdestä lukemani Marianna Laihon toimittama artikkeli ”Muutama neuvo eroaville” siitä, kuinka lapset kokevat vanhempiensa eron ja millaisia neuvoja vanhempiensa eron kokeneet lapset ja nuoret antaisivat eroaville pariskunnille, herätti minut pohtimaan ja tutkimaan aihetta tarkemmin.Tietoa aiheesta voin tarvita tulevaisuudessa myös omassa työssäni lapsiperheiden parissa, vaikka aiheeseen tutustuinkin opintojeni vuoksi nyt ajankohtaisen perhetyön näkökulmasta.

Eroperheiden määrä on nykypäivänä lisääntynyt. Vanhempien erot ovat myös lasten kehityksen kannalta selkeästi lisääntynyt riskitekijä. Vanhempien ero ei sinällään ole lapselle välttämättä huono asia, etenkin jos perheessä on ollut väkivaltaisuutta ja päihteidenkäyttöä taikka vanhemmilla on ollut pidemmän aikaa hyvin riitaisat välit. Jos lapsen hyvinvointi on eron jälkeen turvattu ja lapsi kokee olevansa molemmille vanhemmilleen edelleen tärkeä, on vanhempien ero lapsen kannalta ehkä ollut parempi ratkaisu kuin eläminen vanhempien jatkuvan riitelyn tai peräti fyysisen väkivallan pelossa. Vanhempien välinen riitaisuus ja vihamielisyys ovat kuitenkin aina riskitekijä lapsen kehitykselle riippumatta siitä, elävätkö vanhemmat yhdessä vai erillään, kerrotaan Väestöliiton perheneuvonnan internetsivuilla perheiden erotilanteista. Vanhemman pitäisi kyetä myös säilyttämään suhde lapsiin sellaisena, että lapset pysyvät lapsina ja heidän asioitaan ja tekemisiään valvotaan ja niistä huolehditaan. Molemmat vanhemmat ovat tärkeässä roolissa suojatakseen lasta eron vaikutuksilta. Kun vanhempi kykenee läheiseen, lämpimään, kuuntelevaan vanhemmuuteen ja käsittelemään eron aiheuttamia kysymyksiä ja tuntemuksia lapsen kanssa, lapsi sopeutuu helpommin vanhempiensa eroon.

Lapsen tarpeisiin vastaaminen saattaa eroprosessinsa kanssa taistelevilta vanhemmilta jäädä kuitenkin huomaamatta. Lapsi ei voi vanhempien ristiriitatilanteissa toimia sovittelijana vanhempiensa välillä sen vaikuttamatta haitallisesti lapsen emotionaaliseen kehitykseen. Erityisen haitallista on, jos lapsi joutuu tämän riitelyn välikappaleeksi tai häntä käytetään vanhempien välisten viestien viejänä. Vaikka erosta ei perheessä lapsen kuullen keskusteltaisikaan, lapsi kuitenkin vaistoaa huonon ilmapiirin. Vanhempien jatkuva riitely vaikuttaa myös lapsen itsetunnon kehitykseen. Lapsi saattaa luulla, että vanhempien riitely ja ero on hänestä johtuvaa. Lapsi saattaa myös herkästi syrjäyttää omat tunteensa ja pyrkiä miellyttämään vanhempiaan, jotta jatkuva riitely loppuisi. Eron toista osapuolta ei saisi myöskään mustamaalata lapsen kuullen, sillä lapsi kokee herkästi haukkumisen kohdistuvan itseensä, artikkelissa mainitaan. Ei ole myöskään hyvä, jos lapsi kokee, ettei hänellä olisi oikeutta ja lupaa tavata tai ajatella tai muutoin pitää yhteyttä toiseen vanhempaansa.

Vaikeassakin erossa vanhempien pitäisi yrittää erottaa vanhemmuus ja parisuhde, muistuttaa Lasten maailman artikkelissa haastateltu Mannerheimin Lastensuojeluliiton ”Lapsi ja ero” - hankkeen projektityöntekijä Marja Olli, sillä vanhemmuus ei lopu vaikka parisuhde loppuisikin. Ero saattaa tulla toiselle osapuolellekin yllätyksenä ja jätetyksi tuleminen saattaa vanhemmalle olla hirveä isku. Vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet yhteisestä sopimuksesta, vanhempi käy läpi monenlaisia tunteita oman eroprosessinsa kautta. Tällöin vanhemman voi olla vaikea hillitä sekavia tunteitaan. Eron jälkeen vanhemmat ovat myös kovilla sopeutuessaan elämään yksin ja selviämään vanhemmuuden hoitamisesta yksin käytännön toimissa. Voi käydä niin, että vanhempien voimat eivät riitä omaan erosta selviämiseen, arjen käytäntöjen pyörittämiseen, työhön ja vanhempana toimimiseen. Vanhempien uupuminen voi varsinkin pitkään jatkuessaan rasittaa ja haitata lapsen kehitystä. Eronneille onkin yleensä hyvin tarjolla vertaistukiryhmiä ja kahdenkeskistä keskusteluapua erosta toipumisen avuksi. Artikkelissa painotetaankin, että kun vanhempi on purkanut henkistä painolastiaan muualla, jaksaa hän paneutua lastensa asioihin paremmin ja kannustetaan eroavia vanhempia ja perheitä hakeutumaan herkästi ennalta ehkäisevän tuen piiriin. Ero lapsiperheessä vaatii vanhemmilta hetkeksi omien ristiriitojen sivuun siirtämistä, keskusteluvalmiutta, hyvää tiedonkulkua ja sopimuksista kiinni pitämistä, jotta lapsen etu tulisi huomioitua ja toteutuisi vanhempien erosta huolimatta. Lapsen hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää, että eron jälkeen vanhempien kohtaaminen ja riittävä yhteydenpito lapsen asioissa olisi itsestään selvää molemmille vanhemmille.

Erotilanteissa myös perhetyö ja perhetyöntekijän apu voi olla yksi ratkaisu perheen hankalassa elämäntilanteessa, jolloin turvataan tai ainakin helpotetaan perheen jaksamista vaikean vaiheen läpi. Erotilanteessa usein toinen vanhempi muuttaa yllättäen pois perheen yhteisestä kodista. Tämä jo itsessään aiheuttaa lapsille mieltä askarruttavia kysymyksiä ja pahaa oloa. Jätetty vanhempi saattaa myös mennä shokkiin, ahdistua tai masentua, jolloin hän ei pysty huolehtimaan lasten hyvinvoinnista. Lapsi saattaa tällöin joutua ottamaan myös ns. aikuisen aseman perheessä ja alkaa herkästi hoitaa erosta toipuvaa vanhempaa ottaen harteilleen liikaa vastuuta ja syrjäyttäen omat tarpeensa. Eronneen pariskunnan välit saattavat olla pitkäänkin tulehtuneet ja lähteneen vanhemman yhteydenpito muuhun perheeseen saattaa pysähtyä ainakin joksikin aikaa ennen kuin lasten huoltajuudesta ja käytännön asioista, kuten elatusmaksuista ja lapsen asumisjärjestelyistä toisen taikka kummankin vanhemman luona saadaan sovittua. Omassa vaikeassa elämän tilanteessa saattaa vanhemman olla vaikea huolehtia lasten arjen sujumisesta, koulunkäynnistä, harrastuksista, ruuan laitosta ja kodin perussiisteydestä. Tällaisissa tapauksissa perhetyöntekijän apu on omiaan helpottamaan perheen arkea ja ylläpitämään lapsille tuttuja arjen rutiineja. Perhetyöntekijän apu vaikka vain esimerkiksi ruuanlaitossa, pyykkihuollossa tai lasten läksyjenteossa auttavat vanhempaa jaksamaan, mutta antavat myös lapsille turvallisuuden tunteen siitä, että apua löytyy ja vaikeasta tilanteesta on mahdollista selvitä.

Arjen rutiinien ja säännöllisyyden jatkuminen on tärkeää, vaikka perheessä onkin tapahtunut monelle perheenjäsenelle pahaa oloa aiheuttaneita perustavanlaatuisia muutoksia. Arjessa auttamisen lisäksi perhetyöntekijän tarjoama keskusteluapu on erittäin tärkeää niin vanhemman kuin lastenkin kannalta. Tarvittaessa perhetyöntekijä voi ohjata perheen myös erityisemmän tuen piiriin ja ainakin kertoa mahdollisista tarjolla olevista palveluista ja tuen hakemisesta tarpeen mukaan. Perhetyötä voidaan käyttää myös lastensuojelun tukitoimena, jolloin perheen lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi annetaan perheessä apua ja tukea arjen sujuvoittamiseksi. Perhetyöntekijät ovat salassapitovelvollisia asiakasperheitä koskevissa asioissa, mutta myös lailla määrättyinä ilmoitusvelvollisia huomatessaan asiakasperheissään lastensuojelun tarvetta.

Väestöliiton perheneuvonnan mukaan lapsen kannalta vanhempien eron neljä keskeisintä haitallista tekijää ovat toisen vanhemman poissaolo lapsen jokapäiväisestä elämästä, vaikeutunut lapsi-vanhempi-suhde, taloudellisen tilanteen heikentyminen ja vanhempien keskinäinen riitaisuus. Lapsellakin voi mennä eron jälkeen hyvinkin vuosi tai pari uuteen perhetilanteeseen sopeutumiseen. Yhtäkkinen vanhemman poistuminen lapsen elämästä lisää lapsen kokemaa stressiä. Uusien käytäntöjen luominen ja opettelu on myös lapsen voimia koettelevaa. Kun lapselle tulee kaksi kotia, täytyy kaikki totutut tavat ja aikataulut muuttaa. Vie aikaa, ennen kuin toimivat käytännöt löytyvät ja asettuvat osaksi lapsen arkipäivää. Lasta rasittaa myös isän tai äidin uuden kumppanin ilmaantuminen kuvioon. Lapselle pitäisi antaa aikaa sopeutua eron aiheuttamaan muutokseen, eikä tuoda hänen elämäänsä lisää muutoksia turhan nopeasti. Lapsen kannalta olisi parempi, jos hän saisi rauhassa luoda tapaamiskäytännöt muualla asuvan vanhemman kanssa ilman, että hänen täytyy samanaikaisesti tutustua uuteen vieraaseen aikuiseen vanhempaa tavatessaan.

Myös lapsen persoonallisuus ja temperamenttipiirteet listataan väestöliiton sivuilla tekijöinä, jotka osaltaan vaikuttavat siihen, miten rasittavaksi ero lapselle muodostuu. On havaittu, että lapset yleensä sopeutuvat elämän muutoksiin eri tavoin. Osa lapsista sopeutuu vanhempiensa eroon pääsääntöisesti hyvin, mutta lapsille, joilla on hitaasti tai vaikeasti muutoksiin sopeutuva temperamentti, vanhempien ero on erityisen suuri rasitus.  Lapsella voi olla muitakin yksilöllisiä ominaisuuksia, esimerkiksi vamma, sairaus tai oppimisvaikeus, joiden takia hän tarvitsee tavallista enemmän molempien vanhempiensa jatkuvaa tukea. Eron jälkeen yhden vanhemman perheessä lapsen tarvitsemaa tukea voi olla vaikeampi saada ja siitä aiheutuu lapselle ylimääräistä stressiä. 

Erotilanteessa ja vanhempien eron jälkeen lasta suojaa erityisesti se, jos vanhempi kykenee läheiseen vanhemmuuteen ja pystyy käsittelemään eron aiheuttamia tunteita lapsen kanssa. Lisäksi lasta auttaa vanhempien lisäksi muut läheiset ihmissuhteet. Mitä useammat tärkeät ja läheiset ihmissuhteet eron yhteydessä katkeavat tai heikkenevät, sitä suurempi rasite se lapselle on. Jos lapsi joutuu eron seurauksena menettämään myös läheisiä ystäviään, koulu- tai päivähoitokavereitaan, tuttuja hoitajia tai opettajia sekä toisen suvun isovanhempia ja muita läheisiä sukulaisia, kasvaa eron rasittavuus. Lapsen selviytymistä erosta auttaa, jos hänellä on hyvät, läheiset ja jatkuvat suhteet johonkin tai joihinkin muihin ihmisiin vanhempien ja sisarusten lisäksi. Usein tällaisina voivat toimia isovanhemmat, mutta myös pitkäaikainen hoitaja, opettaja tai myös perheessä apuna käyvä perhetyöntekijä voi olla lapselle tärkeä tukihenkilö. Siksi olisikin ensiarvoisen tärkeää madaltaa perheiden kynnystä tiedustella ulkopuolisen avun saamista lasten ja perheen arjen ylläpitämisessä vaikeissa elämäntilanteissa.

Perhetyö palveluna on tarkoitettu perheille kaikissa niissä tilanteissa, kun arjen pyörittäminen osoittautuu hankalaksi eikä perheellä ole riittävää tukiverkkoa tueksi vaikean tilanteen läpikäymiseen. Kun esiintyy mahdollisia riskitekijöitä perheen ja lasten hyvinvointia uhkaamaan, perhetyöntekijä voi myös omalta osaltaan tarjota tukea vanhemmalle sekä lapselle lämpimän ja turvallisen aikuiskontaktin olemalla läsnä, kannustamalla sekä tarjoamalla aikuisen turvaa, välittämistä, rajoja ja huolenpitoa lapsen mullistuneeseen elämäntilanteeseen. Perhetyöntekijän kanssa lapsi voi myös käsitellä vanhempien eron pintaan nostattamia tunteita keskustellen tai esimerkiksi aikuisen kanssa leikin tai piirtämisen kautta tilannetta käsitellen, etenkin jos vanhemmalla on omassa eroprosessissaan vaikea lapsen kanssa tapahtunutta käydä läpi. Myös lasten reaktiot vanhempien eroon voivat vaihdella erittäin paljon lapsen iän, sukupuolen ja luonteen mukaan. Jotkut lapset reagoivat selkeästi ja avoimesti kysellen, protestoiden, itkien tai muuten mielipahansa ilmaisten. Toiset lapset taas kieltäytyvät puhumasta ja vetäytyvät omiin oloihinsa. Myös käytöshäiriöitä ja uhmakkuutta sekä rajojen koettelua voi esiintyä. Lapsen reagointitavasta riippumatta on syytä muistaa, että jokaiselle lapselle vanhempien ero on iso asia, johon sopeutuminen vie pitkän aikaa. Myöskin lasten vastaanottokyky on rajallinen ja siksi on syytä kertoa aluksi vain keskeisistä edessä olevista muutoksista ja vastata lasten mahdollisiin kysymyksiin, kuunneltava herkällä korvalla lasten kommentteja ja kysymyksiä silloinkin kun ne ovat aikuisista kiusallisia.

 

Ero on aikuisellekin yksi elämän kovimmista koettelemuksista ja on yleistä, että eroon liittyen tulee aikoja, jolloin aikuisellakin on tekemistä oman jaksamisensa kanssa. Eron jälkeen vanhempana on pyrittävä käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja jaksaa elämää eteenpäin. Jos omat voimat ja keinot tuntuvat loppuvan, on tärkeätä hakea apua omaan oloon ja vanhemmuuteen muualta. Tiedotusta erilaisista lapsiperheiden palveluista ja tukimuodoista olisi lisättävä, jotta perheet ymmärtäisivät paremmin mahdollisuuden kääntyä yhteiskunnallisten tukipalvelujen puoleen. Näin tarjolla oleva tuki voitaisiin paremmin kohdentaa sitä tarvitseville.

Perhettä kohdanneesta vaikeasta elämäntilanteesta on myös hyvä kertoa muille lasta lähellä oleville, vaikka ero onkin perheen ja parin keskinäinen asia, kuten opettajille ja hoitajille. Näin he voivat seurata lasta koulun tai päivähoidon arjessa, tukea häntä tarvittaessa ja ymmärtää paremmin, miksi lapsen käyttäytyminen tai suoritustaso saattaa muuttua selvästi entiseen verrattuna. He voivat olla pitemmän päälle myös apuna sen ratkaisemisessa, tarvitseeko lapsi erityistukea vanhempiensa erosta yli pääsemiseksi ja omalta osaltaan olla osana perheen ja lapsen tukiverkostoa sekä tarjota omaa osaamistaan osana moniammatillista työryhmää lapsen kasvun ja kehityksen sekä hyvinvoinnin tukemiseksi. Lisäksi tukea ja tietoa mahdollisiin lapsiperhettä koskettaviin vaikeisiin elämäntilanteisiin liittyen perheet saavat muun muassa Mannerheimin lastensuojeluliiton, Väestöliiton sekä Ensi- ja turvakotien liiton neuvontapalveluista, lasten- ja perheneuvoloista sekä perhetyön apua arkeen voi tiedustella oman kotikunnan sosiaalitoimesta.

Lähteet:

”Muutama neuvo eroaville”, Lastensuojelun keskusliiton kuukausijulkaisu Lasten maailma(5/2016)

www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/pienten_lasten_vanhemmat/lapsi_ja_ero